Naisen pelolla ei ole väliä, vaan sillä miten se miestä harmittaa

Luin Hesarista kolumnin otsikon: Jos kävelen autiolla kadulla naisen perässä, en missään nimessä ota juoksu­askelia, vaikka olisi kiire. Ensireaktioni oli ilahtuminen: hienoa! Miespuolinen kirjoittaja on ymmärtänyt, miten naisoletetut joutuvat pelkäämään öisin kaupungilla liikkuessaan, ja haluaa nyt tehdä oman osansa sen eteen, että hänen pimeällä kadulla kohtaamillaan ihmisillä olisi turvallisempi olo.

Väärin, väärin, väärin. “Olemme tulleet tilanteeseen, missä kunnialliset ihmiset joutuvat kokemaan olemansa kovista rikoksista epäiltyjä”, kirjoittaja seuraavaksi valittaa (ja tarkoittaa kunniallisilla ihmisillä tietysti miehiä). Ja minä mietin, että sekö tässä skenaariossa on kaikkein kamalinta? Ei toisen ihmisen pelko raiskatuksi tulemisesta, ei se pelko johon naisiksi kasvatetut ovat tottuneet niin että se on heille fakta, vähän niin kuin vaikka painovoiman olemassaolo – vaan se, miten heidän pelkonsa miestä harmittaa?

kas, alkaa hämärtää. parasta rientää kotiin, etten vain loukkaa jotakuta setämiestä pelkäämällä tätä iltapimeällä.

 

Tosiasiassa olemme eläneet vuosisatojen ajan tilanteessa, jossa kunnialliset ihmiset joutuvat pelkäämään joutuvansa kovan rikoksen uhriksi. Ja minä tarkoitan tällä nyt naisia, joille jo varhain opetetaan, että pimeällä liikuttaessa tai ylipäänsä kotoa poistuttaessa (ja itse asiassa usein jopa kotona) seksuaalisen väkivallan uhka on aina läsnä. Siitä ei vain kovin usein kirjoiteta kolumneja, niin arkipäiväistä se pelko on.

On myös kiinnostavaa, että naisten pelkoa on aina ‘hoidettu’ ohjeistamalla naisia muuttamaan käytöstään. Pelkäätkö tulevasi raiskatuksi? Älä kävele pimeän puiston läpi. Älä pukeudu lyhyeen hameeseen. Älä ole kännissä. Mutta sitten tulee aika, jolloin joku tuo esiin ajatuksen siitä, että ehkä pelkoa voisi lievittää sillä, että miehet muuttaisivat käyttäytymistään jollain tavalla… Ei, se on järkyttävä epäoikeudenmukaisuus. Kyllä siitä on kolumni kirjoitettava.

Olen tietysti samaa mieltä kolumnin kirjoittajan kanssa siitä, että nykyinen tilanne on epäoikeudenmukainen ja että kyseessä on yhteiskunnallinen vinouma. Tottakai asioiden pitäisi olla toisin. Minäkin haluaisin maailman, jossa kenenkään ei tarvitsisi pelätä joutuvansa seksuaalisen väkivallan kohteeksi, ja siten ei myöskään tarvitsisi pelätä, että joku sitä seksuaalista väkivaltaa heille tekee.

Juuri nyt näin ei kuitenkaan ole, joten joudumme pohtimaan, miten toimimme tämän todellisuuden kontekstissa. Ja tässä kontekstissa se, että mies joutuu miettimään, voiko hän ottaa juoksuaskelia kulkiessaan naisen perässä pimeällä kadulla, ei ihan oikeasti ole se kaikkein oleellisin asia.

 

jatka lukemista:
viihdettä ilman raiskauksia, kiitos
miehen huomiosta on lupa kieltäytyä
 

 

seuraa blogia Facebookissa ja Bloglovinissa.