Onko baarityöntekijän pakko kestää kourimista?

No Sex and the City

Monet ystävistäni ovat viime aikoina ilmoittaneet, että he eivät enää tahdo lähteä baareihin tai klubeille tanssimaan, sillä he eivät koe olevansa sellaisissa tiloissa turvassa – niin yleistä seksuaalinen häirintä, erilainen lääppiminen ja kouriminen on. Minä puolestani en tahdo enää olla yhdessäkään yökerhossa töissä. Vuosia baarimikkona ja blokkarina työskenneltyäni en aio enää palata siihen maailmaan, ja yksi suurimmista syistä tähän ovat ne lukemattomat kädet, jotka minua säännöllisesti puristelivat, koskettivat ja kourivat.

Kuva: Raimo myllyoja / Helsingin kaupunginmuseo

 

Etenkin blokkarina tanssilattian väkijoukossa puikkelehtiessani ja lattian rajassa kumarrellessani perseeseeni tartuttiin säännöllisesti. Joskus ohikävellessäni miespuolinen asiakas saattoi puristaa rinnasta. Useammin kuin kerran joku työnsi takaapäin kätensä haaroväliini ja koetti kouraista. Aluksi olin tilanteista lähinnä ällistynyt ja hämmestynyt, lähdin äkkiä pois. Tuntui kuin kouraistua paikkaa olisi polttanut. Myöhemmin opin tekemään asiasta numeron: jonkun kouraistessa minua tapaapäin käännyin aina ympäri, huusin, usein myös tönäisin. En tiedä oliko sillä mitään vaikutusta kourijan myöhempään käytökseen, mutta se tuntui aina olevan vähintä mitä saatoin tehdä: ilmaista äänekkäästi, että kyseessä oli minun kehoni, minun rajani.

Muutaman kerran tämä meinasi päättyä huonosti, kun mies, jolle huusin, hermostui. Eräskin kaapin kokoinen kundi suuttui: mitä vittua sinä siinä huudat, ootko ihan sekaisin, älä saatana käy mun nenälle hyppimään. Se meinasi mennä tappeluksi, ja hetken pelkäsin oikeasti väkivaltaa.

Kelatkaa: pelkäsin saavani turpaan siksi, että olin kehdannyt sanoa, ettei kroppani ole muiden kähmittävissä. Mies koki olevansa oikeutettu lähmimään minua, jopa siinä määrin, että suuttui kun en siihen suostunut. Kun tilanne oli käydä fyysiseksi, joku tuli väliin. Vasta adrenaliinipiikin laskettua tajusin, että olisin tosiaan voinut saada turpaan. Tulla ensin kourituksi ja sitten saada turpaan, koska en tahtonut tulla kourituksi. Kodin seinien sisältä poistunut naiskeho on, totta tosiaan, edelleen monien mielestä vapaata riistaa.

Monet miettinevät nyt, miksi en raportoinut tällaisista tapauksista portsareille. Vastaus on se, että raportointi olisi usein ollut hyödytöntä. Eräälläkin klubilla portsarit kertoivat seksistisiä vitsejä ja kommentoivat nuorten naisasiakkaiden ulkonäköä. Sellaiselle miehelle ei tee mieli kertoa, että joku kouri minua juuri. Saatoin vain kuvitella, miten he asiaan reagoisivat ja miten vakavasti sen ottaisivat. Ja niinpä en yleensä sanonut mitään. Muissa työpaikoissani tilanne ei ollut yhtä paha, mutta kaikkia paikkoja yhdisti se, että en koskaan oikein tiennyt mitä voisin asialle tehdä. Ja niin sitä helposti jättää tekemättä mitään. Jatkaa vain työvuoroaan, ja vähitellen tottuu siihen, että kourituksi tuleminen on osa työtä.

Oivalsin vasta vuosia myöhemmin, että minun ei olisi koskaan pitänyt kokea olevani kourimistilanteiden kanssa niin yksin. Jokaikisessä baarissa ja yökerhossa pomojen olisi pitänyt informoida työntekijöitä etukäteen siitä, miten tuollaisissa tilanteissa toimitaan. Kaikilla työpaikoillani olisi pitänyt olla valmis toimintamalli ahdistelutapauksia varten. Asian ei missään nimessä pitäisi olla niin kuin se usein on: että lääpittävä joutuu joka kerta erikseen pohtimaan, mitä tekee, etsiikö portsarin, joutuuko naurunalaiseksi jos raportoi asian. On työnantajan velvollisuus paitsi tehdä työntekijöille selväksi, että heihin kajoamista ei missään nimessä hyväksytä, myös antaa toimintaohjeet tällaisten tilanteiden varalta. Vaaditaan selkeä statement: myös baarityöntekijöillä on oikeus koskemattomuuteen. Baarityöntekijän perse ei ole paikalla asiakasta varten.

On pelottavaa, miten normaalia ahdistelu yöelämässä on. Jokaisella naisella on tällainen tarina, monta tällaista tarinaa. Jossakin vaiheessa ne unohtuvat ja ahdistelu normalisoituu. Minulta kysyttiin kerran, onko töissä koskaan sattunut mitään ikävää. Ei ole, sanoin vilpittömästi. Vasta vähän myöhemmin mieleeni juolahti lisätä: tai siis oikeastaan... Kun lääppimistä tapahtuu kylliksi, siitä muodostuu oletusarvoinen asia – että tottakai baarissa tulee lääpityksi. Koko juttua ei enää tule enää edes mieleen mainita.

Niinpä pyydän: Jos olet töissä baarissa tai yökerhossa, tee asialle jotain, ja tee sille jotain ennen kuin sinä, ystäväsi tai kollegasi totutte kutsumattomiin käsiin kropallanne. Kysy pomolta, onko firmalla olemassa ohjeita siitä, mitä työntekijät voivat tehdä jos heihin käydään käsiksi. Tarkasta, tietävätkö työntekijät tästä, tietävätkö he oikeuksistaan esimerkiksi asiakkaan ulosheittämisen suhteen, onko heille tarjolla tukea jos jotakin tapahtuu. Jos taas olet pomo, varmista, että kaikki nämä ohjeet ovat olemassa, että paikka tuntuu työntekijöistä turvalliselta ja että heidän fyysistä koskemattomuuttaan kunnioitetaan.

Niin asiakkaiden kuin baarityöntekijöidenkin pitää saada olla rauhassa baareissa ja klubeilla. Kouriminen ei saa olla oletusarvoinen osa yöelämää.

 

Jos aihe kiinnostaa, jatka lukemista:
seksuaalista häirintää ei pidä sietää
miehen huomiosta on lupa kieltäytyä
#lääppijä: seksuaalisen naisen stigma
miehellä ei ole oikeutta naiseen

 

seuraa blogia myös Facebookissa ja Bloglovinissa.

Kommentit

-K- (Ei varmistettu)

On aika naurettavaa, että tällaista pitää edes pohtia ja on todella ikävää, että joissain työpaikassa koetaan myös miespuoliset työntekijät jotenkin uhkana tai tavallaan vastapuolen edustajina, jolloin heiltä ei pysty tarvittaessa pyytämään apua. Esim. baareissa portsareiden pitäisi ehdottamasti olla JUURI niitä tyyppejä, joille ahdistavista ja uhkaavista asiakkaista kerrotaan, oli sitten kyseessä millainen uhka tahansa. Nuorempana tähän baarikourimiseen jotenkin vaan "tottui" ja sitä sattui kaikille (naispuolisille siis). On aika pelottavaa miten normaaliksi se mielessä muuttui. Nykyään pidän erittäin tiukkaa linjaa siitä, että kukaan ei koske minuun tavalla, joka ei minulle sovi ja olen valmis pistämään ison metakan pystyyn mikäli näin käy.

Jemina
No Sex and the City

Joo, siis tuo normalisoituminen on kyllä jotenkin ihan järkyttävää - se, miten nopeasti niin tapahtuu, ja miten asiaa ei sen jälkeen enää huomaakaan. Olen tässä viime aikoina asiaa pohtiessani ollut ihan raivoissani siitä, tälleen joitakin vuosia jälkijunassa. On jotenkin ihan käsittämätöntä, että en tullut edes ajatelleeksi koko asiaa noina baarivuosina.

IlonaK (Ei varmistettu) http://nennesitajasetata.blogspot.fi/?m=1

Olen todella pahoillani sinun puolesta, mitä olet työssäsi joutunut kokemaan. En voi käsittää sitä, miten epäkunnioittavaa ja oksettavaa käyttäytymistä aikuiset ihmiset voivat harrastaa.

Itse olen nuorempana baarissa saanut sylkäisyn päälleni, kun en suostunut tanssimaan miehen kanssa. Kun näytin suuttumukseni, lähti juoksemaan karkuun. Myöhemmin heitettiin ulos baarista. Myös hiuksista on vedetty, kun olen kieltäytynyt tanssista. Tällaisessa tilanteessa näkyy konkreettisesti tällä tavalla toimivien ajatusmaailma siitä, miten miehen tulisi saada päättää ja naisen suostua.

Niin pitkään, kun henkilökohtaisen tilan loukkaaminen on niin yleistä baareissa, ettei tunne henkilöä joka ei sitä olisi kokenut, ei voida puhua tasa-arvoisesta yhteiskunnasta.

Jemina
No Sex and the City

Niin pitkään, kun henkilökohtaisen tilan loukkaaminen on niin yleistä baareissa, ettei tunne henkilöä joka ei sitä olisi kokenut, ei voida puhua tasa-arvoisesta yhteiskunnasta.

Word. Tähän ei mitään lisättävää.

ReettaM
Harharetkiä

Mäkin oon tosi pahoillani, että oot joutunut sietämään tollaista! :( Helppo kuvitella, miten ahdistava koko tilanne on, jos portsaritkaan eivät vaikuta olevan ahdistellun puolella.

Musta usein tuntuu myös siltä, että kaikenlainen tuijottelu, huutelu ja koskettelu on niin yleistä, ettei yksittäisiä kertoja edes voi (tai halua) muistaa.

Jemina
No Sex and the City

Sepä se - kaikenlainen ahdistava käytös ja ahdistelu ikäänkuin blurrautuu yhdeksi isoksi mustaksi pilveksi, ja ei päivä toisensa jälkeen sen läpi taivaltaessaan ei enää edes tajua, että taivas ei ole ollut sininen enää pitkään aikaan. Luen just Jessica Valentin Sex Object -kirjaa ja siinä puhutaan tästä ilmiöstä paljon, siitä miten se (karseaa kyllä) alkaa olla tosi erottamaton osa elinympäristöämme ja ihmisten päivittäisiä kokemuksia. Ja nyt kun asiaa oikein alkaa ajatella, niin onhan se ihan helvetin sairasta!

Välillä tästä maailmasta on ihan kauhean vaikeaa tykätä.

nansk

En oo työskennellyt baarissa kovin kauaa, eikä lääppimistä ole (vielä...) tapahtunut, mutta rivoja ehdotteluja kyllä. Meidän paikka ei kylläkään ole yökerho vaan viinibaari. Pomo onneksi sanoikin, ettei sellaista pidä missään tapauksessa sietää, mutta jotenkin siinä tilanteessa menee ihan lukkoon! Hyvin hoidettu pomon puolelta.

Olin toisaalta eilen yökerhossa ihan asiakkaana, ja siellä kyllä tultiin iholle ihan jatkuvasti.

Jemina
No Sex and the City

Hienoa kuulla, että noita hyviäkin pomoja on! Ohjeistusta ja tukea tarvitaan erityisesti just sen takia, että kuten sanoit, tuollaisissa tilanteissa menee niin helposti tosi lukkoon eikä yhtäkkiä enää osaakaan sanoa tai tehdä mitään.

Olin taannoin jonkin aikaa töissä klubilla, jossa tehtiin tosi selväksi, että minkäänlaisia asiattomuuksia ei pidä sietää: kun portsarille ilmoitti asiakkaan käyttäytyneen häiritsevästi, kyseinen asiakas nakattiin aina automaattisesti ja lisäkysymyksiä esittämättä pihalle. Tajusin tuon mestan hienouden vasta vuosia myöhemmin tarpeeksi monessa täysin päinvastaisessa paikassa työskenneltyäni. Työnantajan ja kollegoiden selkeä tuki teki työpaikasta turvallisen tuntuisen tilan, jonne saattoi mennä illalla ajattelematta jo valmiiksi, että mistäköhän minua tänään kouritaan.

 

Kommentoi