Watch Me Date, tai: Ekoilla treffeillä älylasit päässä

Tällä viikolla olen koukuttunut brittilehti The Guardian netissä ilmestyvään deittailusarjaan nimeltä Watch Me Date. Sarja antaa nimensä mukaisesti meidän katsoa kahden ihmisen ensimmäisiä treffejä – näillä kun sattuu molemmilla olemaan kaiken nauhoittavat Google Glass-älylasit päässään.

One couple. Two cameras. What happens next?

https://www.youtube.com/embed/p8k3G5LVeQo” frameborder=”0″ height=”315″ width=”560″>

Kuten kaikenlainen tositeevee, myös näiden treffien katsominen aiheuttaa hetkittäin vaivaantunutta kiemurtelua ja suoranaista myötähäpeää. Mikäköhän siinä on, että ihan tavallisten ihmisten kanssakäymisen seuraaminen on joskus niin tuskallista… ja samalla niin addiktoivaa? (Oletan koko tositeeveen konseptin perustuvan juuri tähän konfliktiin, ja että yhdistelmän vetävyydelle on jokin tietty ja tieteellisesti todistettu syy. Jos joku tietää, kertokaa minulle heti!) Watch Me Date-tärskyjen katsominen puistattaa hetkittäin ja saa myös melkin raastamaan tukkaa päästä – ja silti heti sarjaan törmättyäni katsoin putkeen melkein kaikki jo ilmestyneet jaksot. Mysteeristä!

Jäin myös miettimään, voisinko itse lähteä älylasitreffittelyyn mukaan. Luultavasti en lähtisi. Olen ihan kylliksi socially awkward penguin ilman suurempaa yleisöäkin ja voin vain kuvitella millaiset mittasuhteet sosiaalinen kömpelyyteni saisi jos tietäisin koko paskan menevän nauhalle. (Lisäksi olen yksinkertaisesti hannari.) Jotkut sen sijaan lähtevät ekoille treffeille papin aamenen merkeissä, joten siinä mielessä tässä konseptissa ei taida olla mitään kauhean rankkaa taikka radikaalia. Meitä on monenlaisia deittailijoita – ehkä pian näemme älylasitreffejä myös Suomessa?

 

Mitä mieltä te olette konseptista – lähtisitkö sinä ekoille treffeille älylasit päässä?

Suhteet Rakkaus Höpsöä

Perjantain piristys, tai: The Great Wall of Vagina

Pari viikkoa sitten penisseinämästä kirjoitettuani jäin miettimään, että olisikohan joku keksinyt tehdä myös vulvaseinämän? Pikainen haku todisti jälleen kerran, että jos jotakin asiaa voi ajatella, se löytyy jo internetistä. Saanko esitellä: Jamie McCartneyn taideteos The Great Wall of Vagina.

panel1_by_jamie_mccartney.jpgTarkemmin ottaen tämä ylläoleva kuva on yksi paneeli McCartneyn monivuotisesta projektista. Nykyään koko teos on yhteensä yhdeksän metriä pitkä ja koostuu kymmenestä paneelista, joiden kipsivalokset esittävät neljää sataa (!) vulvaa. McCartneyn tahtoi proggiksesta niin laaja-alaisen kuin mahdollista, ja se kuulostaa onnistuneen: The age range of the women is from 18 to 76. Included are mothers and daughters, identical twins, transgendered men and women as well as a woman pre and post natal and another one pre and post labiaplasty, projektin nettisivuilla kerrotaan.

Ja tottakai teoksella on myös poliittinen viesti:

Vulvas and labia are as different as faces and many people, particularly women, don’t seem to know that. McCartney hopes this sculpture will help to combat the exponential rise, seen in recent years, of cosmetic labial surgeries. This new fashion for creating ’perfect’ vaginas sets a worrying trend for future generations of women.

The Great Wall of Vagina makes for fascinating and revealing viewing which is a far cry from pornography. It is not erotic art. It is not about titillation. McCartney has pulled off an amazing trick – to deliberately make the sexual nonsexual and take you much deeper. One is able to stare without shame but in wonder and amazement at this exposé of human variety.

Kaunista, sanon minä! Tällaisen ottaisin oikein mielelläni olkkarin seinälle – tai ottaisin, elleivät pientenkin vulvataideteosten hinnat huitelisi tuhansissa punnissa. Vaan saapa projektin nettikaupasta ostaa myös esimerkiksi aiheeseen liittyviä värityskirjoja. Ehkä lohduttaudun sellaisella.

 

Kuva: Jamie McCartney / The Great Wall of Vagina

Kulttuuri Suosittelen Höpsöä