Dildotehtaassa, tai: Miltä seksilelujen valmistus näyttää

Reddit-saitin kautta on kyllä levinnyt maailmalle kaikenlaista hienoa ja outoa. Jälkimmäisessä kategoriassa: parin vuoden takainen keskustelu Sauli Niinistön lumenluonnista. Ensimmäisessä kategoriassa: tänään bongaamani linkki dildotehtaassa kuvattuun videoon. Jos siis olet koskaan miettinyt miltä dildotehtaassa näyttää… No, ihan kohta tiedät.

//www.youtube.com/embed/j8FXC9fODQs

Videota katsellessani tajusin myös että en itse asiassa tiedä paljon paskaakaan seksilelujen valmistusprosessista, saati sitten siitä millaista niitä on valmistaa työkseen. Aukko sivistyksessä! Vaan onneksi apukin on lähellä: aihetta googlaillessani löysin muun muassa jutun nimeltä Deep Inside The Biggest Little Dildo Factory In America, joka kertoo yhä Yhdysvalloissa suurimman osan tuotteistaan valmistavasta Doc Johnson-nimisestä firmasta. (Kyseinen pulju taitaa olla aikamoinen harvinaisuus, sillä nykyäänhän suurin osa seksileluista, aivan kuten kaikesta muustakin, valmistetaan Aasian maissa monilla tavoin ongelmallisena halpatuotantona.) Jos aihe kiinnostaa, kannattaa kurkata linkin taakse, sillä juttu sisältää viihdyttävän kielen lisäksi muun muassa näin, ööö, erikoisella tavalla vangitsevia kuvia:

docjohnson_by_natasha_vasgascooper.jpg

The chaotic space of the main production floor looks like a meth cook’s dream: a battery of industrial-sized vats standing as they swirl and pump 100,000 pounds of synthesized chemicals into the hoses and small cook pots of 300 hair-netted employees who mostly lie to their families about what they do for a living.It is here, in this cavernous warehouse vibrating with the hums and murmurs of a bustling 500-person workforce, that one of the last bastions of old-fashioned American manufacturing labors on, using 2.5 million pounds of rubber per year to churn out a staggering 15,000 sex toys per eight-hour day, which amounts to 5 million a year. Dongs, cock rings, dick pumps, pocket pussies, strokers, suckers, strap-ons, ticklers, teasers, vibrators, ropes, whips, ball gags, anal invaders, pussy trainers, and “love spit ” lubricant pour out of here at a rate that would wow Henry Ford.

Täydellistä ei toki ole Jenkkilän dildonvalmistusprosessissakaan – Doc Johnsonin tehtaassa muun muassa painetaan duunia minimipalkalla ja ilman mahdollisuutta esimerkiksi sairaspäivärahaan. Frank151-saitin juttu Crazy But True: Working At A Dildo Factory Sucked Dick puolestaan paljastaa paljon eräässä pienemmässä tehtaassa työskentelystä ja kyseisen firman työntekijöiden kaltoinkohtelusta. Länsimainen tuote ei siis vielä takaa sitä että dildonvalmistajaa on kunnioitettu. Mihin tämä maailma on oikein menossa, kysynpähän vaan…

Ja alkoipa muuten tehdä mieli vierailulle seksileluja valmistavaan tehtaaseen. Onkohan sellaisia vielä Euroopassa? Nyt on pakko laittaa hakukone laulamaan ja selvittää mistä lähin löytyy!

 

Kuva: Natasha Vargas-Cooper / Buzzfeed

Suhteet Seksi Ajattelin tänään Höpsöä

Perjantain piristys, tai: Consent!

Tämän päivän piristepostaus ei ole sellaista perinteistä funny ha ha-materiaalia, vaan jotakin aika erilaista: vähän teräväkulmainen, satuttavakin aihe, joka on onnistuttu kääntämään voimauttavaksi valokuvaprojektiksi. Tanskalainen Emma Holten joutui ns. kostopornon uhriksi muutama vuosi sitten entisen poikaystävän postattua 17-vuotiaasta Holtenista ottamiaan alastonkuvia nettiin. Pitkään asian kanssa taisteltuaan nyt parikymppinen Holten on päättänyt paitsi puhua kostopornoa vastaan, myös ottaa kroppansa uudelleen haltuun – ihan toisenlaisten alastonkuvien avulla.

emma_by_cecilie_bodker.jpg

On a regular October morning in 2011 I couldn’t access my email or Facebook. I didn’t think anything of it – I forget passwords all the time – and just tried again. Waiting for me upon entry were hundreds of messages and emails.

Messages and emails with pictures of me in them.

One: me, naked, in my ex-boyfriend’s darkened room. Seventeen, a little awkward, slightly hunched forward: a harmless attempt at sexiness.Another: two years later, in my room in Uppsala, Sweden. Older, a little more confident, but not a whole lot.

What had happened was apparent: the pictures were now online. I had become one of the thousands, hundreds of thousands, of girls thrown into the porn industry against their will.

Kuten kaiken aloittaneissa kuvissa, myös näissä uusissa kuvissa Holten on alasti. Ero on kuitenkin valtava: tässä ei ole katseidenkohteeksi tahtomattaan joutunut ja seksiobjektiksi pakotettu ihminen, vaan aktiivinen subjekti. Tämä nainen on itse kontrollissa niin kuvaustilanteesta, kuvien levittämisestä kuin omasta ruumiistaan ja seksuaalisuudestaan.

I would have to write a new story about my body in order to make it possible to see myself naked and still see myself as human. I decided that a sort of re-humanisation had to happen.

Ehkä vain kuvittelen, mutta minusta näistä valokuvaaja Cecilie Bødkerin kauniista kuvista suorastaan paistaa Holtenin luonteva suhtautuminen omaan kroppaan, ilo ja voima. Lämmittää nähdä miten kamalan tilanteen voi kääntää näin positiiviseksi niin henkilökohtaisella tasolla kuin laajemminkin, levittäen samalla sanaa tärkeästä aiheesta.

This isn’t just about me getting better. It’s also about problematising and experimenting with the roles we most see naked women playing. We seldom smile, are in control, live. We never look, we’re always looked at.

The pictures are an attempt at making me a sexual subject instead of an object. I am not ashamed of my body, but it is mine. Consent is key. Just as rape and sex have nothing to do with each other, pictures shared with and without consent are completely different things.

 

Lukekaa Holtenin Consent-essee (josta siis tämän jutun lainaukset ovat peräisin) englanninkielisenä käännöksenä täältä. Suosittelen, suosittelen, suosittelen!

 

Kuvat: Cecilie Bødker

Suhteet Seksi Mieli Suosittelen