Palstan hiljentyminen johtui kesälomastani sekä siitä seuranneesta Suomeen suuntaamisesta. Tällä kertaa mukaan otettavien listalta löytyi muutakin kuin parit pikkarit ja läppäri. Nimittäin Hyvä Mies™. Muistatteko, miten marraskuussa, useiden kuukausien tapailun jälkeen, tunnustin vihdoin kyseessä olevan poikaystävä? No, nyt oli aika tunnustaa se muillekin – nimittäin perheelleni.

Vanhemmat siis tavattiin. Ei, kenenkään nännien nuolemisesta ei sentään puhuttu. Sen sijaan Hyvä Mies™ esiintyi täysin moitteettomasti koko ajan, oli tilanne mikä tahansa – ja huolimatta siitä, että vanhempien luona vietetyn viikon ohjelmaan kuului kaikenlaista suomalaiskansallista. Kuten yö ruotsinlaivalla, sekä päivittäinen sauna ja jopa vihtominen. Minä hermoilin, mutta mies teki ruokaa koko perheelle, lenkitti koiraa, ja saunassa tarttui kiltisti vihtaankin, läiski menemään kuin vanha tekijä. Eikä missään vaiheessa tunnustanut tahtovansa pinkoa karkuun.

“Ihmeellinen mies”, sanoi äiti, äänessään kunnioitusta. “Mistä sä tuollaisen olet löytänyt?”

Päätin olla kiinnittämättä huomiota sanojen taustalla kajastavaan epäuskoon, joka tuntui kohdistuvan siihen miten tällainen tyttö on onnistunut narraamaan itselleen niin kertakaikkisen mainion miehen. Sen sijaan vain hymyilin vähän hölmösti. Kyllä, se on ihmeellinen mies.

Tänään tämä ihmemies poistui maasta. Erotessamme halasi minua tiukasti, ja käytti hyväkseen tilannetta josta en päässyt irti, kuiskaten korvaani:

”Sitten kun sä tulet takaisin, taitaakin olla jo aika tavata mun vanhemmat…”

Apua.

Miten vanhemmille esittely on teillä sujunut? Sekä parhaat neuvot että kauhukokemukset jakoon kommenteissa!

Kuvat: xkcd.com, cartoonstock.com