Puskainspiraatiota, tai: Karvasta asiaa

Nyt tehdään karvasta asiaa. Tarkemmin sanottuna häpykarvoista.

timeline.jpg

Aihe on ollut enenevissä määrin tapetilla paljon viime aikoina, enkä tarkoita nyt pelkästään brasilialaisen vahauksen markkinoijien mainospuheita. Toinenkin puoli aiheesta on päässyt puheeksi, ja hyvä niin. Olen todella iloinen että sekä eri medioissa että myös kahvipöytäkeskusteluissa (okei, ehkä enemmän baaritiskikeskusteluissa – häpykarvoituksesta puhuminen kahvin ja keksin keralla kun on ilmeisesti yhä monien mielestä jotenkin epäsopivaa) on alettu kyseenalaistaa nykyistä olettamusta siitä, että jokainen aikaansa seuraava nuori nainen ajelee itsensä täysin karvattomaksi kaikkialta paitsi päälaeltaan.

Itse en ole koskaan ymmärtänyt ylimenevää sheivausvimmaa ylipäätään, enkä etenkään sitä miksi joku lähtisi sorkkimaan alapäätään minkäänlaisen partaterän, epilaattorin tai -hyväluojasentään- kuuman vahaliuskan tai laserin kanssa. Voisin kirjoittaa tähän pitkät pätkät karvattomuuden politiikasta sekä siitä, miten kauneus ei ole katsojan silmässä vaan kulttuurinen konstruktio, mutta säästän teidät nyt siltä. Sen sijaan hypätään suoraan itse asiaan: seksiin.

Häpykarvoista ei nimittäin tunnu voivan puhua lainkaan ilman että joku mainitsee suuseksin. Ja vieläpä aina samalla tavalla: valittaen siitä, että joku (mies) ei tahdo antaa suuseksiä jollekulle (naiselle), mikäli tämän häpykarvoitus on luonnollisessa tilassaan. Mitä vittua? Tämä liittyy mielestäni valitettavan saumattomasti kaikenlaiseen yleiseen naisen seksuaalisuuden väheksymiseen ja paheksumiseen, ja sitähän en voi sietää.

On käsittääkseni aika yleistä, että miehet pidättäytyvät antamasta suuseksiä naisille, mutta olettavat naisten imeskelevän heitä mieluusti päivät pääksytystään. Monet miehet puhuvat naisen nuolemisesta kuin tämän alapää olisi jotenkin saastainen paikka – se haiseekin, ja siellä on sitä karvaa… No arvaa mitä, pahvi! Omaskin tuoksuu aika mielenkiintoiselta, ja karvaa riittää sielläkin. Sitä paitsi perushygienasta toki pitää huolehtia, mutta mikä ihmeen steriiliysfiksaatio nykyihmisellä on, kun mikään ei saisi haista eikä maistua millekään? Mene nuolemaan muovia. Minun vaginani on selkeästi sulle liian hyvää!

vagtree.jpg

Suuseksin ja typerien hammaslankavertausten käyttäminen argumenttina naisten posliinin puolesta on siis mielestäni kaikin puolin epävalidi. Sitä paitsi, jos joku ei tahdo nuolla sinua siksi, että sinulla on karvaa siellä missä sitä luonnostaan kasvaa, niin tyypille voi sanoa heti hei hei. (Kuten Neitiyy kirjoitti samaa asiaa käsitellessään: Jos en kelpaa sellaisena kuin olen, ovi on lähellä.)

Ennen kaikkea on tärkeää muistaa, että muutaman idarimiehen äänekkäät huutelut karvalapasen nuolemisesta eivät suinkaan tarkoita, että koko miessukupuoli olisi moisen urpoilun kannalla. Onneksi monet arvostavat yhä seksissä ihan muita juttuja kuin sitä, mihin muotoon itse kunkin kolmio on ajeltu tai eikö ole ajeltu ollenkaan. Ja mikä ihaninta, luonnollisempi mielipide saa vähitellen palstatilaakin julkkismiesten avautuessa puskan puolesta – muutama päivä sitten Iltalehti raportoi Harry Potterinakin tunnetun Daniel Radcliffen olevan karvoihin päin kallellaan.

“[E]n tykkää, jos tytöllä ei ole siellä mitään. Se on karmivaa. Jotain pitää olla, tai se on hiton pelottavaa.”

 

danielr.jpg

 

Ja muistutetaan vielä lopuksi, että häpykarvoituksella on ihan oikeita syitäkin olla olemassa, ja vieläpä seksiin liittyviä sellaisia. The New York Timesin aihetta käsittelevä artikkeli The Revised Birthday Suit muistuttaa:

“Doctors say pubic hair serves a biological purpose. It acts as a barrier to bacteria and viruses, reduces friction during sex and disseminates pheromones, the scents that scientists think may trigger sexual attraction in people.”

 

Kuvat: nobodyhair.com, boingboing.net, inquisitr.com

Kauneus Oma elämä Meikki Ajattelin tänään

Yöpöydällä, tai: The Score – The Science of the Male Sex Drive

score-science-male-sex-drive-faye-flam-paperback-cover-art.jpg

Alennusmyynneistä tarttui mukaani vetävällä nimellä varustettu The Score – The Science of the Male Sex Drive. Miesten viettejä käsittelevä kirja olisi luultavasti jäänyt hyllyyn, ellei sen kirjoittaja olisi tiedetoimittajana kunnostautunut, seksikolumniakin kynäillyt Faye Flam. Flamin seksiä tieteellisestä perspektiivistä tarkastellut Carnal Knowledge -kolumni (jonka mielenkiintoisiin arkistoihin kannattaa tutustua täällä) kun on päässyt jopa Pulitzer-ehdokkaaksi. Tässä siis nainen, joka tietää mistä kirjoittaa, ja tekee sen hyvin!

The Scoren punaisena lankana kulkee kertomus pelimieskurssilta, jossa miehet pulittavat itsensä kipeiksi saadakseen neuvoja siihen, miten saada leidi petiin ja mahdollisimman pikaisesti sittenkin. Tätä kautta Flam alkaa pohtia kysymystä siitä, miksi miehet ovat valmiita maksamaan rahaa tällaisesta paskasta, vain oppiakseen saamaan naisia. Toisin sanoen: miksi miehillä on pakkomielle, kuten kirjan nimikin jo sanoo, skorettamiseen?

Onneksi nämä wannabe-casanovat ovat kirjassa vain sivuosassa, sillä teoksen muu sisältö on huomattavasti panokipeiden poikien tarinoita mielenkiintoisempaa. Flam ei nimittäin jätä kiveäkään kääntämättä, vaan perehtyy seksiin niin antropologian, genetiikan, neurobiologian kuin kasvitieteenkin kautta. Puheeksi pääsevät muun muassa porno, vanhemmuus,  homoseksuaalisuus ja yksiavioisuus. Kymmenittäin asiantuntijoita antaa kirjaan oman panoksensa jakamalla aiheeseen liittyvää mielenkiintoista tietoa omalta tutkimusalaltaan.

Tiesittekö esimerkiksi, että noin kahdeksan prosenttia pässeistä on seksuaalisesti kiinnostunut vain toisista pässeistä, ei uuhista lainkaan? Minä en tiennyt, mutta homolampaita tutkinut fysiologian ja farmakologian professori Charles Roselli tiesi tästä kertoa. (Siis up yours kaikki idiootit, joiden mielestä homous ei ole ’luonnollista’!) Ja kannattaa muuten ehdottomasti raapustaa nämä kirjan parhaat palat muistiin. Baarikeskusteluihin syntyy kummasti eloa, kun heittää pöydälle jonkun tällaisen hauskan pikku faktan.

The Score onkin tiedeteokseksi sujuvaa luettavaa, ja lisäksi hauska. Seksiä käsitteleväksi teokseksi se taas on kerrassaan informatiivinen, eikä luojan kiitos sisällä minkäänlaista vihaamaani miehetovatmarsista-löpinää. Sen sijaan tieteessä ja tarkoissa faktoissa pysyttelevä kirja tarkastelee seksiä sen alkutaipaleelta tähän päivään, ja käsittelee siis seksuaalisuutta varsin yleisesti. Vähän harhaanjohtavasta nimestä huolimatta kirja ei siis keskity ainoastaan miehiin, vaan käsittelee paljon myös naisia. Ja sehän käy vain järkeen – aika erottamattomia nämä kaksi kun ovat olleet, noin evoluution näkökulmasta.

Voin kuvitella kirjan hermostuttaneet muutaman miesasiamiehen, erityisesti Flamin käsiteltyä kirjassa kysymystä siitä, onko miessukupuoli todella välttämätön elämän jatkamiseksi. (Vastaus lyhyesti: ei ole.) Miesten ei kuitenkaan kannattaisi hikeentyä turhasta, sillä kysehän ei ole ainoastaan siitä, onko heidän sukupuolensa tarpeellinen. Vaan kuten Flam kirjan yhteenvedossa toteaa, niin evoluution perspektiivistä kuin vähän omastaankin:

Males may not be absolutely necessary to the propagation of life, but without them life wouldn’t have gotten so interesting.

 

Hei Faye, sinusta tuli juuri uusi idolini!

 

faye.jpg

 

Faye Flam: The Score – The Science of the Male Sex Drive. Avery 2008.

 

PS. Kannattaa myös tsekata Salon.comista Flamin haastattelu kirjan teemoista.

Suhteet Rakkaus Kirjat