The Handmaid’s Tale -kirja suomeksi!

Kun naisten kourimisella kehuskellut ja abortin tehneiden naisten rankaisemisesta haaveillut Donald Trump valittiin Yhdysvaltain presidentiksi, tuli monille eräs tietty dystopia romaani mieleen: Margaret Atwoodin 1980-luvulla julkaistu The Handmaid’s Tale. Romaani kertoo yhteiskunnasta, jossa naisilta on viety kaikki valta ja heidän ainoa tehtävänsä on synnyttää jälkeläisiä, ja vaalien jälkeen sen vanhoillinen ja naisvihamielinen lähitulevaisuuden maailma tuntui niin ajankohtaiselta, että kirjan myynti kohosi yhtäkkiä 200 prosenttia. Suomeksikin teos on olemassa – 30 vuotta sitten nimellä Orjattaresi julkaistu käännös on sattumoisin lempikirjani koko maailmassa, ja nyt jo pitkään loppuunmyydystä kirjasta on vihdoin otettu uusintapainos.

Margaret Atwoodin Orjattaresi-kirjan uusintapainos

Kuva: Tammi

 

Sain Orjattaresi-kirjan lahjaksi äidiltäni joskus teinivuosinani, ja olen siitä lähtien kantanut kirjaa mukanani muutosta muuttoon, halki useamman maan. Vaikka tuon hyllyssäni nököttävän ikivanhan ja pehmeäkantisen painoksen liima alkaa jo pettää, en voisi koskaan luopua siitä – osittain siksi, että sain siihen joitakin vuosia sitten Margaret Atwoodin nimikirjoituksen, mikä luonnollisesti tekee kirjasta silmissäni mittaamattoman arvokkaan. Kyse ei myöskään ole ainoastaan tunnearvosta, sillä silloin vuosikausia sitten teos vaikutti vahvasti sisäisen feministini heräämiseen. Teoksen tematiikka puhuttelevuuden lisäksi myös Atwoodin kieli on viiltävän kaunista ja romaani kokonaisuutena perkeleen taitavasti rakennettu. Olen lukenut sen varmasti kymmenen kertaa, ja silti jokaisella lukukerralla nostan vertauskuvallista hattuani: Margaret Atwood on nero.

Vuosien varrella olen mainostanut Orjattaresi-kirjaa suunnilleen kaikille, jotka minua ovat suostuneet kuuntelemaan, ja olen myös parhaani mukaan metsästänyt vanhoja kappaleita divareista voidaakseni antaa niitä ystävilleni syntymäpäivä- ja joululahjoiksi. Koska käännöksen alkuperäinen painos myytiin kuitenkin loppuun jo joskus muinaisella kivikaudella, sitä on viime vuosina ollut varsin vaikea saada käsiinsä. Niinpä olen aivan älyttömän onnellinen, että romaani on taas olemassa suomeksi ja Elisabeth Mossin silmin tuijottaa ihmisiä vaativasti kirjakauppojen ja kirjastojen hyllyistä.

Uusintapainoksen ja keväällä alkaneen, vavahduttavan The Handmaid’s Tale -televisiosarjan myötä kirja toivottavasti löytää myös monet sellaiset ihmiset, jotka eivät ole siihen aiemmin tutustuneet, ja kenties jopa toimii alkusysäyksenä uuden sukupolven feministien heräämiselle. Kehollinen itsemääräämisoikeus on asia, jonka puolesta pitää muistaa taistella.

 

Jos aihe kiinnostaa, jatka lukemista:
Sinun kroppasi ei ole sinun
seksuaalista häirintä ei pidä sietää
meidän kaikkien pitäisi todellakin olla feministejä

 

seuraa blogia myös Facebookissa ja Bloglovinissa.

Kulttuuri Kirjat Suosittelen Uutiset ja yhteiskunta

Poliitikot, jotka vihaavat naisia

Trigger warning: raiskaus

 

En millään tahtoisi jatkuvasti keuhkota siitä, mitä Yhdysvalloissa tapahtuu, mutta nyt tuntuu että on yksinkertaisesti pakko. Sen lisäksi, että Trump on jo puhunut abortin tekevien naisten rankaisemisesta ja vienyt rahoituksen lukuisilta ehkäisyneuvontaa tarjoavilta tahoilta, ja esimerkiksi Justin Humphrey on julistanut naisten kehollisen itsemääräämisoikeuden päättyvän hänen nähdäkseen hedelmöittymisen hetkeen, sama sakea meininki vain jatkuu. Käsillä on selvästi muutos, ja muutoksen suuntakin on selvä: yhdysvaltalaiset (mies)poliitikot tahtovat kontrolloida naisten kehoja ja naisten seksuaalisuutta, ja sitä kautta naisia.

Make Margaret Atwood fiction again

Kuva: @SarahPinsker

 

Uusimmat kammottavat askeleet tässä dystopisessa kehityksessä on otettu Missourissa, jossa valmistellaan lakia, joka toteutuessaan antaisi työnantajille oikeuden erottaa ja vuokranantajille oikeuden häätää naiset, jotka käyttävät ehkäisyä, tekevät abortin tai jopa vain tulevat raskaaksi avioliiton ulkopuolella. Maassa, jossa virallisten tilastojen mukaan 99 prosenttia seksuaalisesti aktiivisista naisista käyttää jonkinlaista ehkäisyä, tällainen laki olisi luonnollisesti katastrofaalinen kaikille Missourin osavaltiossa asuville naisille. Se, miksi vitussa työnantajalla tai vuokranantajalla muka olisi oikeutta tietää mitään kenenkään yksityiselämästä ja siitä, mitä me kropallamme teemme tai millaista ehkäisyä käytämme, ei näemmä mietitytä lainlaatijoita lainkaan.

Ja aivan kuten abortista rankaisemisesta keskusteltaessa, tässäkään yhteydessä ei tietenkään mainita miehiä millään tavalla – huolimatta siitä, että todennäköisesti aika suuri prosentti ehkäisyä käyttävien naisten kumppaneista on miehiä. Kukaan ei kuitenkaan ole ehdottanut, että rangaistusten tulisi ulottua myös heihin. He eivät menetä työpaikkojaan, heitä ei uhkailla häädöllä. Ehkäisy kun on edelleen samanaikaisesti naisten vastuulla että naisten syytä, kun taas miehille seksi saa olla iloinen, huoleton asia.

Mahdollisesti vielä kammottavampaa ”kehitystä” tapahtuu Pohjois-Carolinassa, jossa raiskauksia koskevasta laista on löydetty porsaanreikä, jonka ansiosta seksistä ei enää voi lain silmissä kieltäytyä siihen kerran suostuttuaan. Jos siis nainen tahtoo seksiä, ei tämä kerran siihen suostuttuaan voi enää päättää, ettei sitä haluakaan, ei edes vaikka seksikumppani muuttuisi yhtäkkiä väkivaltaiseksi tai pakottaisi johonkin mitä ei halua tehdä. Käytännössä lain silmissä millään myöntymystä seuraavalla ei ole väliä, eikä naista sen jälkeen enää voida raiskata. Osavaltion senaattori Jeff Jackson onkin aika kylmäävästi tuosta lain kohdasta ja sen toteenpanosta todennut, että “North Carolina is the only state in the country where no doesn’t really mean no.”

Molemmissa tapauksissa on vedettävä se yksinkertainen johtopäätös, että maassa on vallassa poliitikoita, jotka vihaavat naisia. He tahtovat hallita meitä, ja viimeisten vuosisatojen aikana tapahtuneet edistysaskeleet yritetään nyt pala kerrallaan tuhota, murentaa olemattomiin ja viedä pois.

Jos tällaisista uutisista voi jotain oppia, olkoon se se, että meidän täytyy muistaa valvoa oikeuksiamme – omiamme sekä tietysti myös muiden ryhmien, tällaiset miehet kun vihaavat yleensä myös seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä, eri etnisen taustan omaavia ihmisiä, oikeastaan ketä tahansa joka ei ole valkoinen heteromies. He pyrkivät nyt epätoivoisesti pitämään tämän maailman itsellään, eivätkä selvästikään välitä siitä, kenen kustannuksella tämä tapahtuu.

En varsinaisesti usko, että mitään vastaavaa tulee tapahtumaan Suomessa lähivuosina, mutta on hyvä muistaa, että kertaalleen saavutetut etuoikeudet on mahdollista menettää. Koskaan ei saa tuudittautua siihen ajatukseen, että kaikki on nyt hyvin eikä kenenkään tarvitse enää koskaan taistella oikeuksiensa puolesta.

Nolite te bastardes carborundorum.

 

 Jos aihe kiinnostaa, jatka lukemista:Mistä puhumme kun puhumme abortista?abortissa on kyse kontrollistaSinun kroppasi ei ole sinunTätä odotan: the handmaid’s tale

 

seuraa blogia myös Facebookissa ja Bloglovinissa.

Suhteet Seksi Ajattelin tänään Uutiset ja yhteiskunta