Koska rakastan sekä brittiaksentteja että herkkiä nörttimiehiä, rakastan automaattisesti myös dokumentaristi Louis Therouxia. (Theroux on tosin dokkarintekijänä niin ansioitunut, että rakastaisin tätä luultavasti myös siinä tapauksessa, jos tällä ei olisi kumpaakaan mainituista ominaisuuksista.) Luulin nähneeni jo lähes kaikki tämän leffat, mutta jostain syystä transsukupuolisia lapsia käsittelevä pätkä ei ollut osunut tielleni aiemmin. Ajoitus osui kuitenkin aika nappiin, sillä muutaman viikon takaiseen sukupuolikeskusteluun liittyen dokkari tuntui juuri nyt monella tavalla varsin ajankohtaiselta.

Theroux seuraa dokumentissa transsukupuolisia teinejä ja lapsia, joista nuorin, ylläolevassa kuvassakin esiintyvä Camille, on vasta viisivuotias. Lasten ja heidän perheidensä haastattelujen sekä heidän päivittäisen elämänsä kautta dokumentti käsittelee muun muassa sitä, miten lapsi käsittää ristiriidan oman sukupuolikokemuksensa sekä sen välillä, miten ympäristö hänestä puhuu ja häneen suhtautuu. Samalla näytetään millaisia vaiheita koko perhe käy läpi niin henkisesti kuin konkreettisestikin sekä lapsen sukupuolen korjaamista pohdittaessa että itse prosessin aikana.

Louis Theroux & Transgender Kids on saanut yhteen tuntiin pakattua yllättävän paljon informatiivista sisältöä. Katsoja pääsee dokkarin päähenkilöiden mukana vierailulle muun muassa translapsiin erikoistuneen psykologian vastaanotolle, jossa Camille piirtää itsensä ja keskustelee sukupuoli-identiteetistään, sekä plastiikkakirurgin luo keskustelemaan erilaisista lääketieteellisiä toimenpiteitä koskevista päätöksistä. Muutaman jo kypsemään ikään ehtineen haastateltavan kautta dokumentti myös muistuttaa, että kaikki transmiehet ja -naiset eivät todellakaan käy läpi samoja toimenpiteitä, vaan erilaisia vaihtoehtoja riittää myös esimerkiksi sukuelinkirurgian kohdalla.

Pidin dokumentin tästä osiosta ihan erityisesti siksi, että se näytti hyvin konkreettisesti erilaisten päätösten kirjon: siinä missä jotkut pitävät sukuelinkirurgiaa itselleen hyvin tärkeänä, toisia se ei kiinnosta lainkaan. Joillekuille puolestaan riittävät tietyt operaatiot, eivätkä he koe tarvetta muuntaa kehoaan vastaamaan täydellisesti käsitystämme yhdestä tietystä sukupuolesta. Näitä kokemuksia kartoittamalla dokumentti näyttää hienosti sen, että edes transihmisten kohdalla sukupuolen kokemus ei aina ole mustavalkoinen binääri, vaan ihmiset kokevat ja ilmaisevat sukupuoltaan monin eri tavoin niin kehollisesti kuin sosiaalisestikin.

https://www.youtube.com/embed/X-YNHNCqAdw

Dokkari sai minut miettimään aivan erityisesti niitä haasteita, joiden eteen translasten vanhemmat joutuvat. Miten vanhempien tulisi toimia, jos vasta parivuotias lapsi jo ilmaisee voimakkaasti olevansa eri sukupuolta kuin vanhemmat hänen ajattelevat olevan? Missä vaiheessa hoidot on sopivaa aloittaa, ja miten asiasta päätetään? Entä miten suojella lastaan ympäristöltä ja ihmisiltä, jotka eivät välttämättä ole niin ymmärtäväisiä kuin heidän soisi olevan? Eri perheiden kokemukset dokkarissa havainnollistavat monia matkalle mahtuvia vaikeita hetkiä. Osa perheistä oli niin upean kannustavia ja ihania asian suhteen, että innostuin ihan vetistelemään heidän kertomuksiaan kuunnellessani. Tutkimukset ovat osoittaneet, että perheen suhtautumisella on valtavan suuri vaikutus translasten mielenterveyteen, ja niinpä rakastavaa lähestysmistapaa ei voi kylliksi kehua.

Jos sukupuolen ja sen monimuotoisuuden pohtiminen siis kiinnostaa, vietä iltasi Louisin kanssa ja katso tämä dokumentti. Tai vaikka aihe ei kiinnostaisikaan, katso silti! Takaan, että dokkari herättää hurjasti ajatuksia.

Kuva: BBC