Yöpöydällä, tai: 1001 Nights Without Sex

Suzanne Schlosbergin kirja 1001 Nights Without Sex – The Curse of the Single Girl kertoo, no, pitkälti siitä mihin nimi viittaa: kirjoittajan eeppiset mittakaavat saavuttaneesta kuivasta kaudesta.

1001.jpg

Pelkkää seksinpuutetta omaelämäkerrallisessa teoksessa ei kuitenkaan kuvailla, vaan Schlosberg kartoittaa elämäänsä ylipäänsä ja koettaa tulla sinuiksi sen faktan kanssa, että on sinkku vielä (!) yli kolmekymppisenä.

Ja tästä kaikki oikeastaan kiikastaakin – ei siis ainoastaan seksinpuutteesta, vaan parisuhteenpuutteesta. Suzanne ei nimittäin ainoastaan tahdo munaa, vaan päästä myös naimisiin.

Koska oma kantani avioliittoon on kerrassaan kielteinen, ei tähän haaveeseen ollut kauhean helppo samaistua. Avioliiton auvoiseen satamaan pyrkiessä Schlosberg käy kuitenkin läpi paljon tunnistettavia asioita. Esimerkiksi surkein tuloksin deittailun. Nettitreffit, pikatreffit, sokkotreffit… Yrityksen puutteesta ei tätä naista voi syyttää, mutta mäihä ei vain käy. Tuntuuko jo tutulta?

Kirja ei itsessään ollut “ihan ok” -arviota kummempi, mutta se herätti minut pohtimaan pariakin asiaa. Kuten sitä seksin puutetta. Seksiähän kyllä aina saisi, siis jos sitä olisi valmis hakemaan mistä tahansa. Mutta tulisiko puutteen vuoksi painaa ketä tahansa tuntematonta tuupeloa? Saako seksittömyydestä valittaa, jos on standardeja?

Entä kuinka kauan sitä sitten pärjäisikään ilman? Yli tuhat yötä?

Nämä kelat muistuttivat minua lähes vuosi sitten kirjoittamani Oman käden oikeus -postauksen herättämästä keskustelusta. Seksittömyydestä puhuessamme pohdimme muun muassa sitä, voiko puutteeseen puutua. Näin totesin silloin:

Seksittömyydessä tuntuu tulevan vastaan piste, jossa se ei enää haittaa. Ainakin itselläni tämä piste vain on erittäin lähellä sitä turhautumisen lakipistettä, jonka aikana sitä on valmis laittamaan suunnilleen mitä tahansa. Mutta jos siitä selviää kunnialla yli, helpottuu olo pian, eikä koko asiaa melkein enää muistakaan.”

Ja seurasi tunnustus:Itselläni nämä molemmat pisteet keikkuvat siinä kolmen kuukauden paikkeilla.”

Entä te – pärjäisittekö seksittä tuhat ja yksi yötä? Entä missä sijaitsee sinun turhautumisesi lakipiste?

 

Kuva: openlibrary.org

Kommentit (12)
  1. Vierailija III, silkka seksi voi olla oikein hyvästä sekin, eikä moisen päälle tule mitenkään kategorisesti sylkeä, mutta läheisyyden puute on tosiaan vaikeampi puute korjata. Voimia!

    Vierailija IV, kolme vuotta on aika kunnioitettava saavutus! Sen jälkeen kevät rinnoissa naurattaa varmasti entistä enemmän. Nautintoa siis sinne – ota siitä kaikki irti!

    Vierailija V, puutteeseen siis puutunee. Mutta hyvä niin – jos jotakin ei kaipaa, niin mikäs siinä sitten on ilman ollessa.

    Vierailija VI, toivon totisesti oman sukupolveni puolesta, ettei moinen vastuuton käytös ole sitten kuitenkaan se normi! Irtosuhteita en koskaan tuomitsisi, mutta kortsujen kanssa tulee kyllä silloin olla oikein erityisen tarkka.

    Nakkieukko, on tosiaan hankalaa, jos oma kumppani ei tunnu riittävän tai aina olevan se mitä tahtoisi. Oletteko puhuneet tästä asiasta kumppanisi kanssa? Toivottavasti se ei ainakaan jää hiertämään välejänne millään tavalla. Ja tosiaan – ”mieluummin ilman kuin kenen kanssa tahansa”!

     

  2. huopis, todellakin, kenties yksi ärsyttävimpiä lauseita ikinä. Tottahan se saattaa hyvinkin olla – mutta kun ei sitä ehkä tahdo lähteä ihan kenen tahansa matkaan. Ja miksi pitäisi? Kummallisesti tätä argumenttia silti aina käytetään seksiin liittyen, vaikka moniin muihin tilanteisiin samaa logiikkaa tuskin sovellettaisiin. Tai ainakaan minä en osaa kuvitella, että jonkun valittaessa nälkää kukaan toteaisi, että ”No syö vaikka paskaa, saahan siitäkin suun täyteen.”

    Mahdoton Nainen, tosiaan, kevät – tuo vuodenajoista julmin! Muistanpa taannoin keväällä ja puutteessa katsoneeni kiimassa muoruavaa ja verhoissa roikkuvaa kissaa, ja miettineeni, että mä niin tiedän miltä susta tuntuu…

    Vierailija, minunkin mielestäni puutteesta saa valittaa vaikka olisikin hylännyt tarjokkaan tai useamman. Sanoitkin sen oikein hyvin: ”onhan jokaisella ne omat mieltymykset eikä itseä voi pakottaa tykkäämään kenestäkään joka ei sytytä.” Se, että ei välttämättä ole yhden illan juttuja vastaan, ei tosiaan tarkoita että sitä sitten kuitenkaan ketä tahansa painaisi.

    Chili, jälkipyykki saattaa tosiaan olla aika karseaa tavaraa. Oikein hyvä pointti siis – kriteerien tulisi kattaa olemuksen yms. perussetin lisäksi myös se, miten arvioit että tyyppi suhtautuu asiaan jälkikäteen. Ja on ihan totta, että seksittömyydestä kärsiminen parisuhteessa on todella vaikea tilanne. Siitä ei varmastikaan tee mieli huudella ihan kaikille, sen verran herkkä ja hankala aihe kun on kyseessä.

    Vierailija II, seksin lisäksi tosiaan läheisyyttä ja muuta (fyysistä) intiimiyttä saattaa kaivata niin että sattuu. Ja sitä ei tosiaan yhdenyönjutuista välttämättä saa. Ei muuta kuin pehmonalle kainaloon… Ja oman pään silittäminen on oikein hyvä idea myös! 😀

     

     

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *