Yöpöydällä, tai: Parisuhdekirja (+arvonta!)

No Sex and the City

Parisuhdekirja saattaa hyvinkin olla ainoa parisuhdekirja, jonka olen koskaan lukenut loppuun saakka. Ainakin se on ainoa, jota en ole heittänyt seinään jo parin luvun jälkeen.

Auta, Elina -blogistakin tutun Elina Tanskasen Parisuhdekirjassa parasta on sen täysi ei-amerikkalaisuus – kirja ei ole täysin höpölöpöksi menevää self helpiä, eikä sen tekstissä myöskään kohkata parisuhteesta tai avioliitosta pyhänä asiana, jota ilman elämässä ei voi olla sisältöä. (Päinvastoin, kirja uskaltaa myös kyseenalaistaa: “Sinulla ei ole velvollisuutta pitää parisuhdetta elämäsi tärkeimpänä asiana.”) Sen sijaan kyseessä on tervehenkinen opus, joka sanoo suoraan, että me olemme kaikki itse vastuussa onnestamme. Ja että siinä missä leffoissa on happy end, tulee meidän elokuvamaailman ulkopuolella elävien yrittää rakastaa kumppaniamme vielä pitkään alkuhuuman jälkeenkin... Ja että se voi joskus olla haasteellista.

Parisuhdekirja käsittelee pitkälti juuri näitä matkan varrrella olevia potentiaalisesti haasteellisia paikkoja - kuten esimerkiksi ihan tavallista arkea ja sen sietämistä. Kirja ei kuitenkaan keskity kauheuksiin, vaan positiiviseen pohdintaan siitä mikä tekee hyvän suhteen. Suurimpana hyvän suhteen rakennuspalasena Tanskanen kehottaa tarkastelemaan omaa itseä: millainen kumppani olet? Mitä voit tehdä suhteesi parantamiseksi nyt, etkä sitten joskus elämäntilanteen ollessa erilainen? Entä mitä voit tehdä suhteen eteen jo silloin kun teillä menee hyvin, sen sijaan että tarttuisit toimeen vasta kun homma alkaa mennä huonosti?

Kirja osui omalla kohdallani täysin oikeaan saumaan, sillä olen miettinyt parisuhteita paljon viime aikoina. Kahden aikuisen välinen suhde toimii täysin eri tavalla kuin aiemmat suhteeni, joihin hypätessäni olin vielä lähes teini-ikäinen. Mikä siis tilalle, kun vanha parisuhdekaava ei sovi nykyminän käyttöön? Uusia tapoja toimia ei aina ole helppo keksiä. Omien halujen, haaveiden ja tarpeiden muuttumista ei niitäkään välttämättä huomaa. Mutta tässäkin Parisuhdekirja jeesaa: Yhden Oikean Ratkaisutavan sijaan Tanskanen esittää jokaisessa luvussa liudan kysymyksiä, joiden avulla omaa tilannetta voi tarkastella ja oman suhteen mekaniikkaa miettiä.

Kaikenkaikkiaan Tanskanen pyrkii kirjallaan muistuttamaan, että toista ei ehkä voi muuttaa, mutta itseä ja omaa asennetta voi. Että mitä todennäköisemmin teilläkin tulee lähes päivittäin vastaan tilanteita, joiden kohdalla voit päättää: vedänkö tästä herneet nenään, vai annako olla? Ja että jokaisella tällaisella pienellä päätöksellä saattaa olla todella suuri vaikutus suhteen tilaan.

Kuulostaako höpölöpöltä? Niin minäkin olisin voinut kuvitella, mutta jotenkin teksti onnistuu siitä huolimatta osumaan ja uppoamaan. Jopa ympäri kirjaa sirotellut pienet lausahdukset, jollaisia yleensä inhoan, saivat minut vain nyökyttelemään. “Sielunkumppania ei löydetä. Sellaisiksi kasvetaan.” Aika sokerisesti sanottu – mutta ihan totta.

Lopuksi vielä nosto kirjan loppusanoista, kolmen kohdan tiivistys jonka ainakin minä yritän painaa mieleeni:

- Lisää sitä hyvää, mitä suhteessanne jo on.

- Valmistaudu siihen, että vaikeuksia tulee ja niistä selvitään.

- Valitse asenteesi siihen, jota ei voi muuttaa.

 

Elina Tanskanen: Parisuhdekirja. Tammi 2012. 176s.

 

Voita Parisuhdekirja!

Elina ja kustantajansa Tammi ovat ystävällisesti luvanneet kolme Parisuhdekirjaa tämän blogin lukijoiden kesken arvottaviksi! Voit osallistua arvontaan kommentoimalla ja kertomalla parhaan parisuhdevinkkisi - mikä ajatus, miete tai konkreettinen asia on hyödyttänyt sinua ja suhdettasi eniten? Muista lisätä kommenttiin myös yhteystietosi. Arvonta-aika päättyy torstaina 31.1. klo 12.

 

 

Psst! Yöpöydällä -sarjassa aiemmin ilmestyneitä:

Rietas orkidea

1001 Nights Without Sex

The Score - The Science of the Male Sex Drive

Girl With a One Track Mind & Sleeping Around

Kommentit

Olisipa hauskaa tutustua kyseiseen opukseen. :)

Tärkein oppini parisuhteista on juuri tuo, että toista ei voi muuttaa (mutta itseään ehkä voi).

Tämä on tärkeää huomata jo suhteen alussa. Pahin virhe on ajatella, että ottaa ihan ok:n (ku parempaakaan ei löydy ja/tai kun et usko rakkauteen ensisilmäyksellä kuitenkaan ...) ja toivot, että jotenkin ajan kanssa se muuttuu siitä ok:sta (varsinkin kun nalkutat) joksikin täydellisyydeksi.

Jätä se tai vaihtoehtoisesti hyväksy se!

Pienet virheet ja outoudet kannattaa vaan hyväksyä ja ehkä jopa oppia niitä rakastamaan (täydellistä ihmistä ei olekaan) mutta jos se on jo alussa liian laimeaa tai liian hankalaa niin se tulee kyllä olemaan sitä aina. Tämän olen valitettavasti joutunut kantapäänkautta oppimaan.

ninamariatuulikki@gmail.com

HelloAochi

Minullahan ei suhdetta tällä hetkellä ole, mutta kirjaa olisi hyvä silti opiskella tulevaisuuden varalta. Paras parisuhdeneuvoni onkin, että pitää pistää suhde poikki, kun se ei enää toimi. Riidan keskellä ei ole kenenkään hyvä elää, eikä vihaisaa ilmapiiriä ole mikään pakko sietää. Pois vaan, niin kummasti paranee suhdekin :D

palespring@hotmail.com

Ninaolivia

Meillä on mieheni kanssa molemmilla menossa avioliitto no. 2. Ensimmäisellä kerralla olimme molemmat tahoillamme n. 20 v.  Ja nyt keskenämme on avioliittoa kestänyt melkein kaksi vuotta ja ikää on melki 50 v.

Olemme samaa mieltä että parisuhteessa tärkeätä on se että antaa toiselle tilaa olla oma itsensä. Eli jos toinen tekee asioita eritavalla tai rytmillä kun itse tekisimme, antaa mennä , ei ole maailman loppu jos imurointi tai porkkanoiden pilkkominen näyttää erilaiselta sen toisen tekemänä. Tähän liittyy myöskin toisen kiittäminen, ihan pienistäkin  asioista, mutta säännöllisesti. Siitä tulee kiva olo molemmille ja luonnollisesti halu tehdä pieniä ( ja miksei isojakin)kivoja asioita toiselle kasvaa. Ja sitten vielä fyysinen läheisyys, halaukset, kädestäpitäminen jne ovat myös tärkeitä asioita varsinkin jos päivärytmi sekoittaa rakastelu aikataulun. :-) 

Nim. Vihdoinkin onnellisessa parisuhteessa . :-)

Anitta

anitta.stuart@gmail.com

Johsuo (Ei varmistettu) http://life-in-switzerland-jossu.blogspot.fi/

Ensimmäistä kertaa olen "vakavassa" parisuhteessa miehen kanssa, joka hyväksyy täysin minut sellaisena kuin olen ja minä hänet. Pystymme keskustelemaan mistä vain, milloin vain. Emme olisi varmastikkaan tässä tilanteessa, ellen olisi lähtenyt Sveitsiin viettämään välivuotta. Välillä on pakko ajatella itseään.

Yhdessä edelleen, ja tärkein kulmakivi minkä olen pitänyt mielessä on että "kaikesta pitää pystyä puhumaan".
En olisi koskaan kuvitellut että tulisin parikymppisenä olemaan onnellisesti parisuhteessa, vaikka vielä on hetki aikaa Suomeen paluun. Suomessa odottaakin sitten avomies sekä koira.
Vielä kyllä pelottaa miten se arki lähtee sujumaan vuoden erillä asumisen jälkeen, ja kirja olisikin oiva apu! :)

johannasuoste@hotmail.com

Mirene (Ei varmistettu)

Minustakin yksi suhteen tärkeimmistä elementeistä on puhuminen: jos jokin asia häiritsee, on loukannut ja mietityttää, siitä pitää sanoa. Ei ehkä heti, sillä välillä on hyvä hetki asetella sanojaan (varsinkin loukkaantuneena). Myöskin kannattaa aina muistaa kertoa niistä positiivistakin mietteistä. - ja kertoa kumppanille ainakin silloin tällöin, kuinka paljon tämä merkitsee. Sillä pääsee jo pitkälle. Itse ainakin tuppaan välillä paisuttelemaan asioita, ja monesti silloin, kun olen totaallisen raivostunut kumppaniini, tunnen puhumisen jälkeen itseni typeräksi, kun toinen ei ole edes tajunnut loukanneensa ja on todella pahoillaan siitä, mitä on tehnyt.

mirene(ät)hotmail(piste)com

wiwi (Ei varmistettu)

Paras neuvoni voisi olla, että pitää pystyä antamaan tilaa: Toinen voi mennä ja tulla, vaikka tämä olisikin pidempiä aikoja poissa. En halua asettaa toista tilanteeseen, missä hän kokee ettei voi toteuttaa unelmiaan minun takiani. Sitten riidan ja muun katkeruuden hetkellä tähän olisi niin helppo tarttua...

Välillä tällainen ajattelu on vaikeaa ja tulee joskus jopa uniin, mutta tiedän että haluan itseäni kohdeltavan samalla lailla.

Katselin tätä kirjaa Akateemisessa, mutta en raaski ostaa sitä. Hyvä kirja ja Elinan blogikin on herättänyt paljon ajatuksia, joten ottaisin tämän oppaan sänkyni viereen.

wilma.wilma@netti.fi

Vierailija (Ei varmistettu)

Ota enemmän suihin.

s a n z k e p r k l @netti.fi

Nnnenna (Ei varmistettu)

Silloin kun on ärsyttänyt, olen miettinyt mikä todella ärsyttää ja mitä sille voin tehdä. Turha kiukuttelu ja kumppanin syyttely ei auta ollenkaan ja monesti syy löytyy omista asenteista. Puhuminen on varmaan se tärkein avain meidän parisuhteen toimivuuteen, sitä on saatu harjoitella ja harjoitellaa edelleen. Tulinen temperamenttini tykkää leiskahtaa turhankin helposti :D
minuhno@gmail.com

Vattu

Täytyy ainakin täysillä yrittää ymmärtää toista ja antaa omaa tilaa tarpeen mukaan. Täytyy muistaa myös huolehtia omasta hyvinvoinnista. Tehkää lähentäviä asioita, jos alkaa tuntua tympeältä.

Meillä menee hyvin, vaikka olemme erittäin vaikeita yksilöinä. Aiemmat parisuhteeni olen pilannut kun en ole itsekään ymmärtänyt ongelmiani, tai vaihtoehtoisesti roikkunut itsemurhan partaalle huonossa suhteessa. Vasta tässä suhteessa olen oppinut, mitä hyvä kumppanuus ja tiiminä toimiminen on. 

tursastaja@gmail.com

Alena
Rinnakkain

Tää olisi mielenkiintonen kirja. :) Parhaiten mua on auttanu parisuhteessani, semmonen ajatus, että jos ei pysty hyväksymään itseään sellasenaan, niin ei sitä voi kukaan muukaan tehdä AINAKAAN omasta mielestä. Ja toinen on se, että täytyy tosissaan luottaa toiseen ja itseenkin.  :)

adelea@hotmail.fi

Emilia M

Isältäin olen saanut kaksi ihmissuhdeneuvoa:

1. parempi olla yhden tyypin kaa tuhat kertaa sillai, ku tuhannen tyypin kaa yhden kerran sillai.

2. ihmissuhteita on kahdenlaisia: vaikeita ja sit tosi vaikeita.

Näillä mennään!

Tigertins (Ei varmistettu)

Muistakaa puhua, puhua ja puhua. Paras neuvo, mutta samalla ainakin itselleni joskus niin hankala toteuttaa! Olen sitä tyyppiä, että luulen viisauksissani suojelevani toisen mukamas herkkiä tunteita sillä, etten kerro ikävistä fiiliksistä tai asioista, joista epäilen toisen loukkaantuvan. Ja se on huonompi homma se! Myös puhuminen ihan tavallisista asioista, tapahtumista ja ennen kaikkea omista tunteista on aivan yhtä tärkeää kuin ikävistä tai kurjista asioista puhuminen.

tigertins(a)gmail.com

kultahillokala

Parhaita vinkkejä on vaikka kuinka, mutta ihanin on isoisältä saamani opetus: "Muista, että anteeksiantokin on olemassa". Tietysti tämä voi kääntyä itseään vastaan, jos ei ymmärrä, ettei Ihan Kaikkea tarvitse antaa anteeksi, mutta muuten mun mielestä hyvä vinkki:) Tässä s-postiosote: linda.rebecka@gmail.com

Hakranah (Ei varmistettu) http://hakranah.tumblr.com

Pattitilanteissa on hyvä pystyä kuvittelemaan tilanne toisinpäin, toisen tilanteeseen eläytyminen auttaa ymmärtämään.

Hakranah(at)gmail.com

riinaessi (Ei varmistettu)

Minulle valaisevin ajatus on ollut seuraava (erityisesti parisuhteen alkutaipaleella palasin tähän usein): "Kaikki ihmiset ovat erilaisia, kaikki parisuhteet ovat erilaisia. Parisuhde on juuri sellainen, millaiseksi siinä olevat ihmiset sen tekevät." riinaessi@gmail.com

Vierailija (Ei varmistettu)

Parisuhteessa pitäisi pystyä antamaan tilaa toiselle ja antamalla toisen olla oma itsensä. Kommunikointi on myös tärkeää. Parisuhteessa ei pitäisi pelätä puhua mieltä painavista asioista. Yhteinen sävel täytyy löytyä, että voidaan kasvaa yhteistä taipalta niin pitkälle kuin mahdollista, kunhan vaan molemmat niin päättävät :) Mitään ei voi saada, jos ei annakkaan.

diamandeee@gmail.com

tiiti66 (Ei varmistettu)

Kummasti helpotti, kun päätin unohtaa neuvon "Älä koskaan mene vihaisena / sopimatta riitaa nukkumaan". Höh, mikä sen parempi kuin murjottaa yötä vasten, silloin tuntuu ettei ole ihan heti `antanut periksi murjotuksessa` ja aamulla voi hyvin unohtaa koko asian. Ei kaikkea tarvitse aina ihan puhkipuhua ja sopia, joskus on ihan hyvä antaa riidan tai harmituksen kuivua itsestään kokoon.

tiiti66 (Ei varmistettu)

Hupsista, yhteystiedot taisivat jäädä puuttumaan. Osallistun siis myös arvontaan.
teija(piste)lento(at)elisanet(piste)fi

Mahdoton Nainen

Itse en tällä hetkellä ole parisuhteessa ja kaikki aiemmat yritelmäni ovat jääneet... no, yritelmiksi. Syynä siihen on ollut lähinnä omat korvieni väliset ongelmat ja se minkä olen oppinut että jos haluan saada tasapainoisen parisuhteen en voi olettaa että se parisuhde ratkaisee kaikki ongelmani, vaan minun on ne itse ratkaistava. Nyt muutaman vuoden itsetutkiskelun jälkeen uskon olevani vihdoin valmis parisuhteelle, ja sitä tässä odottelen :)

En halua jättää tähän sähköpostiosoitettani, minut tavoittaa esim. vieraskirjani kautta.

huopis
Merennoita

Oi, toi kirja kuulostaa just siltä, mitä tällä hetkellä tarviin! Tuntuu, että oon ite niin paljon muuttunu ja jopa kasvanut viimeaikoina, että pitäs opetella uudestaan se, mitä siltä parisuhteelta taas hainkaan.

Mutta siihen vinkkiin.. hmm.. liuta "epäonnistuneita" suhteita takana, niin mikä minä olen mitään vinkkejä antamaan. mutta niin, ainakin oon osannu jättää epäkelvot suhdeyritelmät taakse. Ja vaikka tuossa tajusin sen, että myös hyvän ja toimivan suhteen eteen täytyy oikeesti tehdä töitä (molempien!), niin jos suhde tuntuu pelkältä yrittämiseltä koko ajan, on todellakin parempi lähteä kuin jäädä yrittämään loputtomiin.

johannapoht ät gmail piste com

Kristiina Annikki (Ei varmistettu)

Parhaat parisuhdevinkkini:

- Riidan keskellä yritä miettiä toisen hyviä puolia, vaikka pakolla. Näin muistat, että toinen on paljon muutakin kuin vain se yks riideltävänä oleva asia.
- Jokainen uusi päivä on mahdollisuus tehdä jotain uudella tavalla. Voit aina aloittaa alusta ja esimerkiksi päättää, että sinua ei ärsytäkään likaiset sukat lattialla.

Ja klassikko: käytä minä-lauseita kun kommunikoit :D

kristiinannikki@gmail.com

Vähän ennen unta

Paras (itsestäänselvä) parisuhdevinkkini voisi olla se, et älä ikinä, ikinä, ikinä puhu vakavista/tärkeistä asioista tekstareissa/facessa/sähköpostissa, sillä se, ettei näe toisen reaktioita tai kuule äänenpainoja niin tulee paljon paljon väärinymmärryksiä ja siitä seuraa myös riitoja, jotka paisuvat paljon isommiksi kun mitä ne olisivat olleet kasvotusten käydyissä keskusteluissa.

Tää oli jotain sellasta mihin sorruin edellisessä suhteessa paljonkin, mikä toisaalta johtui myös siitä, etten uskaltanut kasvotusten mitään sanoa...

 

cillalle@gmail.com

Sementti (Ei varmistettu)

Mieti, mitä sanot ja miten sanot, kun puhut vaikeista asioista. Kaikesta pitää voida puhua, mutta miten asian muotoilee on eri asia. Omassa päässä hyvältä kuulostava keskustelunaloitus voi toisen korvaan kuullostaa aivan muulta.

soapyheels92@gmail.com

minttu47 (Ei varmistettu)

Toista ei saa pitää itsestäänselvyytenä.
minttu47@gmail.com

Nade
Aurinkosadetanssia

Älä ajattele/sano "sinä ärsytät minua", vaan mieluummin "minä olen ärsyyntynyt sinusta". Tekijänä olet sinä itse ja ne ovat sinun tunteitasi, joista olet itse vastuussa. Jos ärsyynnyt jostain toisessa, se ei välttämättä ole sen toisen osapuolen vika. Tarkastele omia tuntemuksiasi ja mieti mistä ne kumpuavat. Opi hyväksymään toisen ärsytyksetkin.

aurinkosadetanssia ät gmail piste com

Satunnainen vierailija (Ei varmistettu)

No hitsi, mun neuvo sanottiinkin jo, eli toista ei saa pitää itsestäänselvyytenä. Se on ehkä vähän sama tilanne ajatella et tässä me nyt ollaan yhdessä koko loppuelämä kuin jos ois päässy vuoren huipulle. Suunta on vain alaspäin. Tai itselläni kävi näin niin oon miettinyt tätä ja yritän pitää tämän mielessä kun toivon mukaan joskus taas seurustelen.

pennanen.suvi@gmail.com

Hosuli
Hömppäblogi

En tahdo osallistua arvontaan, koska minulla sattuu jo olemaan tuo kirja, mutta haluan kans vähän hehkuttaa sitä. Niin loistavia, käytännönläheisiä ja hyödyllisiä neuvoja opus pullollaan! En olisi uskonut, että parisuhdeoppaasta voi tykätä, mutta näin siinä kävi. Tanskasen ihmiskäsitys on lohdullinen ja realistinen.

Hosuli
Hömppäblogi

...ainoa miinus kliseisestä kansikuvasta, joka ei ollenkaan vastaa kirjan sisältöä.

Tiger Twist

Itse opin alkuun vähän huonosti menneestä ja lopulta katkolla käyneestä suhteestani, ettei pidä odottaa huonoja asioita enemmän kuin hyviä. Kun pelotti, että saatetaan ihan hyvin erota, ajattelin niin koko ajan, ja ajatus toteutti itsensä. Yhtä hyvin olisin voinut ajatella jo silloin että meistä saattaa tulla ihan hyvin tosi onnellisia.

Olen oppinut iän ja kokemuksen myötä, että suhteestaan ja omasta elämästään tekee paljon helpompaa, kun ei kuvittele etukäteen tiettyjä tilanteita. Suunnittelemalla näitä tilanteita tulee monesti luotua aikamoisia haavekuvia, mitä minä sanoisin ja miten se toinen sitten vastaisi jne. Harvoinpa asiat niin menee todellisuudessa. Samaten on hölmöä odottaa toiselta asioita ajatuksella "voi kunpa se sanoisi näin", "voi kunpa se soittaisi nyt", "miksi se ei tehnyt näin". Joko tekee itse sen, mitä toivoo tai kertoo toiselle haluavansa jotakin (esim. sanoo että tykkää siitä sen sijaan, että odottaa tätä toiselta ja pahimmillaan hetken kuluttua valittaa, kun toinen ei koskaan sano näin).

Tällä tavalla on myös mahdollisuuksia yllättyä positiivisesti :)

Seregi
Sekaisin Seregistä

Me ainakin pusutellaan päivittäin ja osoitetaan pienillä teoilla rakkautta.

mari.kuosmanen@iki.fi

ahle (Ei varmistettu)

Hyvän ja toimivan parisuhteen perusta voisi olla ymmärrys siitä, että itse pitää olla tyytyväinen itseensä. Parisuhde ei ole mikään laastari mikä paikkaisi kaiken ihanaksi. Jokainen viime kädessä vastaa itse omasta onnellisuudestaan ja onnettomuudestaaan, parisuhteen toisen osapuolen niskoille vastuuta on turha yrittää sysätä.
ahlfors(at)suomi24.fi

Jemina
No Sex and the City

Hosulilla on erittäin hyvä pointti, josta piti minunkin arviossa mainitseman, mutta unohdin. Kirjan kansikuva siis herättää tosiaan aikamoisia marsista-ja-venuksesta -viboja, mutta niistä ei onneksi ole tietoakaan kirjan sisällössä.

lentoemo (Ei varmistettu)

Sopivassa suhteessa yhteisiä ja erillisiä juttuja, kiinnostuksen kohteita, harrastuksia ja ystäviä; siinä hyvä edellytys toimivalle parisuhteelle.
flight(at)luukku.com

Kommentoi