Hei lukija,

Lily.fi blogialusta on iskenyt minulle silmää jo vuosikausia. Vähän, niin kuin joku mies. 😀  No kaikki me tiedetään, että joihinkin silmäniskuihin vastaaminen tarkoittaa lopulta kyyneleitä ja ruoan tilaamista kotiin, koska et halua kenenkään näkevän kuinka huono onni sinulla oli jälleen kerran rakkausrintamalla. Kuinka mascarat on pesemättä ja välttelet toisia sen takia miltä näytät, ettei kukaan säikähdä. Order In -vaiheen jälkeen päästäänkin sitten jäätelövaiheeseen, jäätelövaiheen jälkeen viinivaiheeseen, jolloin nukutaan kännykkä kiinni ja ripsivärit onkin kahta tyylikkäämmin taasen pitkin poskia ja tyynyliinoja.

MIKSI KIRJOITAN TÄTÄ BLOGIA?

Blogini tulee käsittelemään 35-vuotiaan naisen ja äidin tutkimusmatkaa oikeiden työkalujen sekä elämänvalintojen löytämistä kohti tasapainoista ja hyvien tunteiden täyttämää elämää.

Tämä sinulle tiedoksi, jotta tiedät heti kättelyssä onko blogini sisältö lainkaan sinua kiinnostava tai sinun makuusi.

Blogin nimi tulee fraasista, jonka kuulin radiota kuunnellessani ihan hiljattain. No Thanks Said Tyra Banks. Se jäi mieleeni ja sai minut miettimään omaa elämääni. Olisiko fraasi jäänyt mieleeni jos se olisikin ollut Yes Thanks Said Tyra Banks? Epäilen, sillä sanana no on se millä uskon, että todennäköisemmin paremmin pääsee kohti tasapainoa ja hyvien tunteiden täyttämää omannäköistä ja omantuntuista elämää. Saatan toki olla väärässäkin. Voi olla myös, että juju piilee siinä, että tietää yleisluontoisesti milloin ja missä tilanteessa käyttää kumpaakin sanaa. Itse opettelen vahvasti näitä omassa elämässäni vielä.

En halua välttämättä käsitellä blogissa mitään yksinomaan sen takia, että siitä olisi trendikästä kirjoittaa, vaan enemmänkin sen takia miten se palvelee tutkimusmatkani tekoa ja uusia oivalluksia. Oivalluksia on sanana ihana. Suomen kieli on ihana.Olen tullut elämässäni myös siihen pisteeseen, että tutkimusmatkani aikana haluan päästä oivalluksista myös konkreettisiin tekoihin.

KIIRE JA HYVINVOINTI

”On niin kiire, ettei mitään ehdi tehdä, sanoo Antti Aro kirjoittamansa kirjan otsikossa. Kirja käsittelee burn outia. Kiireestä on pikku matka siihen, että ei enää kykene selviytymään asioista ja sitä kautta palaa loppuun. Varsinkin naisilla on taipumus ylisuorittaa. Jatkuva kiire ja huonontuva ja itselle epätyydyttävä suoritustaso ovat pitkällä tähtäimellä mielenterveydelle haitallisia. Vaikka kiirettä nykyään myös ihannoidaan, martta on sitä mieltä, että mitään hyvää ei synny kiireessä.” kirjoittavat Johanna Catani ja Kirsi Piha kirjassaan Naisen opas.

Ai kuulostaako tutulta minulle tuo äskeinen lainaus? Unfortunately f*** yeah. Luulen, että tuossa lainauksessa oli varmasti yksi kohta ellei useampikin, joka suurella todennäköisyydellä kolahti myös siellä ruudun toisella puolella, mikäli blogiani eksyit ja päädyit lukemaan. Jos sinulla itselläsi ei ole koskaan ollut otsan verisuonia pullistava kiire tai burn out lähellä niin uskallan väittää, että tunnet ainakin yhden ihmisen joka ihannoi kiirettä ja yhden ihmisen, joka on ollut burn outissa tai sen partaalla tai on sen partaalla juuri tällä hetkellä elämässään. Minut vetää aina sanattomaksi hetkeksi, kun joku kertoo olleensa burn outissa tai olevansa todella loppu. Minut tuntevat ihmiset tietävät, että näitä hetkiä ei tapahdu paljon.

Se ettei enää pitkän suorittamisen ja kuormituksen jälkeen pääse sängystä ylös tai kestä edes normaalin elämän ääniä, kiroilee ja pinna on kireällä jatkuvasti, eikä kykene syömään tai nukkumaan, kanssa käymiseen toisten ihmisten kanssa normaalilla tavalla yms yms. ei ole leikin asia. Olen itsekin joskus monesti todennut ääneen, että on niin kiire ettei mitään ehdi tehdä. Nyt jälkeen päin itseäni noissa hetkissä peilatessani, olen ollut juurikin tuo ylisuorittava nainen, joka on sitten joutunut kertomaan kollegalleen itkun tulleen väsymyksen takia keskellä yötä herätessäni. Olin tuolloin ylikuormittunut, siltikin sätin itseäni siitä etten saanut suoritettua ja aikaiseksi enemmän. Muistan soittaneeni puhelun läheiselleni kertoakseni etten kyennytkään erääseen elämän tavoitteeseen, jonka olin itselleni asettanut. Pysyin koossa puhelun ajan, mutta puhelun päätyttyä kyyneleet valuivat taas.

Olisi mielenkiintoista kuulla onko teillä muilla lilyläisillä kokemuksia kieltäytymisestä toisille tai itselle ja kokemuksia uupumuksesta tai burn outista! Haluan tutkimusmatkani aikana päästä oivalluksista konkreettisiin tekoihin ja muiden kokemukset ovat tervetulleita, sillä jokaisella ihmisellä on omat keinonsa itsestään huolehtimiseen. Tyhjästä kupista ei voi antaa. Se, että tunnistaa kuppinsa olevan totaalisesti tyhjentymässä on jo itsessään super iso juttu. Äänen sen toteaminen on kuitenkin jotenkin, niin hauras hetki. <3

SELF HELP -OPPAAT

Kävin tällä viikolla hyvän ystävättäreni luona kylässä ja hänen suloinen, juuri kävelemään oppinut tytön tyllerönsä kanteli mukanaan jotain kirjaa. Kysyin, että onko kirja self help -opas. Ei ollut. Kerroin ystävättärelleni, että minulla on kotikirjastossani sen verran self help -oppaita, että jos hänelle tulisi tarve, niin voisi kysyä minulta. Itse olen lukenut lähinnä pätkiä sieltä täältä omistamistani oppaista. Olen saanut lainaan eräältä ystävältäni yhden ja vinkkejä hyviin oppaisiin, joiden joku uskoisi hyödyttävän minua. Olen myös saanut exältäni lahjaksi KonMari – siivouksen elämänmullistava taika -kirjan. Ainut self help -opas jonka olen lukenut, kannesta kanteen on Allen Carrin Stumppaa tähän. Minulla on pari muutakin opasta, jotka ovat osoittautuneet minulle tärkeiksi vuosien varrella, mutta niiden nimiä en ainakaan tässä vaiheessa blogiani halua kertoa.

Jotenkin minulla on fiilis, että ensimmäinen blogipostaukseni ottikin sitten jokseenkin Bridget Jonesmaisen tunnelman, vaikka visioni ei ollutkaan edellä mainittujen päiväkirjojen tapainen.

Tämän ensimmäisen itsepohdiskelu blogipostaukseni päätös slash teko tulevaisuuttani ajatellen olkoon kevyt, koska luulen omia tämän hetkisiä voimavarojani kuunnellen sen olevan parempi olla aluksi kevyt. Rumpujen pärinää…

Päätän, että vaikka sydämeni särkyisi tulevaisuudessa, niin en silti mene nukkumaan pesemättä ripsivärejäni pois!

Tästä tuleekin mieleeni yksi lempisarjojeni yksistä monista lempikohtauksista, jossa Lorelai Gilmore toteaa Rorylle nähtyään ensimmäistä kertaa tyttärensä uuden koulun Charlestonin rehtorin sihteerin ”See? That’s what happens when you go to bed with your make up on!” 😀

Juuri tällä samaisella ystävättärelläni jonka luona kävin kylässä, on nyt kun mietin  niin yhteistä Lorelai Gilmoren kanssa ironiset ja sarkastiset heitot.

Toivon, myös pääseväni sellaiselle tasolle tulevaisuudessa, että ymmärtäisin ettei Lancômen ripsiväri <3 ole ripsiväri, jota kannattaa kyynelehtiä pois miehen tähden vaan paremminkin jos se pääsisi valumaan, niin se johtuisi nauramisesta.

Tsemppiä tulevan takatalven sietämiseen!

xoxo

– No Thanks Said Tyra Banksia näpyttelevä nainen

Linkit mainitsemiini self help -oppaisiin:

Naisen opas, Catani Johanna, Piha Kirsi

ON NIIN KIIRE, ETTEI EHDI TEHDÄ MITÄÄN – burnoutin aktiivinen ehkäisy ja hoito, Aro Antti

KonMari – Siivouksen elämänmullistava taika, Marie Kondo

Stumppaa tähän, Allen Carr