Rentoa eloa

Cairns on ollut ammmmaaiiziinggg! Meillä olisi ollut mahdollisuus aikatauluttaa täällä olomme, ja buukata päivät täyteen erilaisia aktiviteetteja, turneita ja reissuja, joita täältä löytyy vaikka kuinka pitkä liuta (ainakin verrattuna Perthiin). Sen sijaan ollaan otettu aika iisisti, lähinnä käyty keskustassa tutustumassa uuteen ympäristöön ja hostellilla hengailtu muiden asukkien kanssa. Vietetty aikaa altaalla ja Laguunilla (paikallisten suosimalla auringonotto/uinti/hengailualueella) hyvin kuuman auringon alla. Eletty perusarkea.

Tällä hetkellä tosin pysytellään mieluummin pimeässä ja viileässä; sillä ollaan molemmat palaneita, viidenkympin kertoimella olevista aurinkorasvoista huolimatta… On siis hyvä aika palata parin päivän takaiseen, jolloin otettiin ja lähdettiin päiväretkelle Kurandaan!!! 

Barron Falls

Barron Falls

Kuranda on pieni sademetsän ympäröimä vuoristokylä, jossa on ollut asutusta jo yli 10 000 vuoden ajan. Kuranda kuuluu Atherton Tablelandin ylänköalueeseen, joka on osa suurempaa Great Dividing Range -vuoristoa. Täältä ovat kotoisin muun muassa Australian aboriginaaleista Tjapukait. Jos haluat tietää lisää, käy katsomassa https://www.kuranda.org/.

Mitään käsitystä paikasta meillä ei etukäteen ollut, kun kellään hostellillakaan ei ollut mitään kokemuksia. Tiedettiin vain, että sademetsää tullaan näkemään. Meidän varaamaamme reissuun kuului  puolitoistatuntinen  Kuranda Scenic Railway -maisemajunamatka vuoristoon, jossa kerrottiin samalla junaradan rakentumisesta (avattu vuonna 1891), alueen turismista sekä luonnonihmeistä ja eläimistä, joita on mahdollista nähdä. Mulla meni varmaan 99% ohi tästä selostuksesta, koska onnekkaana pääsin ikkunapaikalle, ja katseen kääntäminen pois ohivilisevistä maisemista olisi ollut väärin! Oli ihanaa keskittyä vain katsomaan maisemia ja kuvitella, mitä kaikkea metsän siimeksessä voikaan olla.

Kurandaan päästessä ei meinannut penkistä ylös päästä. Sitä oli niin fiiliksissä ja hiestä märkä, että nopea nouseminen tuntui pyllyssä vielä hyvän tovin. Onneksi meillä oli kolmisen tuntia selviytymisaikaa suhata ympäri Kurandaa. Mulla ei valitettavasti ”keskustasta” ole kuvia, sillä alue oli täynnä erilaisia turistihoukuttimia ja matkamuistomyymälöitä, jotka jätän suosiolla väliin. Aika kului kuitenkin nopeasti kävellen ristiin rastiin.

Paluumatkalle varattiin Skyrail Rainforest Cableway eli gondolihissikyyti. HUIJJAA. Sanotaan näin, että korkeanpaikankammoisena se oli alkuun aika hirveää! Sitten kun ajatukseen tottui, niin uskomatonta. Maisemat oli ylhäältä katsottuna vielä huikeammat. Sademetsää ja vuoristoa silmänkantamattomiin (jotka ovat muuten maailmanperintölistalla).

Nämä maisemat oikeasti.. en keksi tarpeeksi ylistäviä sanoja kuvaillakseni niitä. Ne on vaan aivan mielettömiä.

Matkalla tehtiin pari gondolivaihtoa, ja tasanteilla oli mahdollista käydä ihastelemassa maisemia. Toisella näistä näki Barron Fallsin vähän lähempää, kuin maisemajunalla toisella puolen vuoristoa. Ja tässäkin maisemat olivat aivan käsittämättömiä. Myös sen sisäistäminen, kuinka korkealla olimme, oli käsittämätöntä. Pyysin todistusaineistokuvan, että todellakin seisoin pelkän lasin päällä katsomassa maisemia.

Äiti kato!! Siinä mä oon!!!(Alussa olleet kuvat Barron Fallsilta on myös otettu tältä kohdalta)

Oli ehdottomasti näkemisen ja kokemisen arvoinen paikka! Ja retki oli niin hyvin järjestetty, että se sytytti mussakin innon näihin retkiin! Ei ehkä edelleenkään viikkoa täyteen buukattuna, mutta ehdottomasti voisin mennä toiselle, ellen kolmannellekin retkelle.

Seuraavaksi on suunnitteilla vähän saariseikkailua ja Iso valliriutta. Jos just sulla on vinkkejä niitä varten, niin laita ihmeessä viestiä!

-Sara

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *