suuri merkittävä ilta

Tove Janssonin Muumipappa ja meri sopii hyvin tähän iltaan. Huomisaamuna kello soi puoli viideltä, sitten lähdetään lentokentälle. Tähän aikaan huomenna vietän ensimmäistä iltaani Lontoossa. 

Mitä odotan kohtaavani: eksyilyä uudessa surkaupungissa, toivottavasti suurta opiskelumotivaatiota, välillä suunnatonta koti-ikävää. Uusia ihmisiä ja uusia suosikkikahviloita. Sadetta ja sumua ja kaipuuta meren ääreen. Museokäyntejä viikonloppuisin ja käsittämättömän hyvää kasvisruokaa. Sekoilua valuutan ja mittayksiköiden kanssa. Ihmeellisiä fuksiaisrituaaleja ja krebausta. Jotenkin lohduttaa tässä vaiheessa tieto siitä, että kolmen kuukauden päästä tulen jo käymään kotona, eli Helsingissä. 

En vielä tiedä, mitä tästä blogista tulee. Eero Järnefeltin sanoin: on hyvä kirjoittaa asioita muistiin, ettei elämä käy liian hataraksi. Varsinkin jos muistissa ei ole kehumista. 

Blogin nimestä: maailmanmatkaaja Emily Hahn tapasi sanoa näin aina matkalle lähtiessään. Nobody said not to go. (Emilyn toinen motto oli no hurry to get home, mutta siitä en osaa vielä sanoa, soveltuuko se omaan elämääni. Kerron sitten.)