tontilla taas

 

Kesäfiilis on valtava. En enää ikinä halua kammata hiuksia, käyttää kenkiä, nukkua muualla kuin riippumatossa, käydä vessassa sisällä. (Eipä sillä, että pokka riittäisi kesäpissalla käyntiin takapihalla, mutta tajuatte varmaan pointin.) 

Viime päivät tiivistettynä: pyöräilyä, uintia Eirassa ja Munkassa, kakun syöntiä, baarissa riekkumista yömyöhään, mojitoja, mieletöntä vapaudentunnetta ja ennen kaikkea ihan mielettömiä ystäviä. Ja sitä ennen: mökkijuhannus, hyvien romaanien lukemista, meressä uintia, grillausta, pikkusisarusten heittelyä ilman halki mereen, verkkojen soutamista, lettujen paistoa, saunomista. 

Kaikki rationaaliset ajatukset on lentäneet pois päästä, tilalle on tullut kummallisia mielihaluja. Haluaisin kokeilla surffausta ja ajaa motarilla ikkunat alhaalla purkkapoppia luukuttaen. Lähteä sukelluskurssille, nukkua pihalla makuupussissa, kokeilla katusoittoa. Kuuntelen hirveästi kantrimusiikkia, vaikka se ei ole ikinä aiemmin sykähdyttänyt, mutta kun siitä banjosta ja puuvillapeltomeiningistä vaan saa sen fiiliksen.

Tänä kesänä en aio kieltäytyä mistään, tai ainakin mahdollisimman vähästä. Se tekee hyvää sydämelle. Viimeisiä kuukausia tässä kaupungissa viedään, ja kaikista tärkeintä on jättää hyvästit ajan kanssa, kaikille naamoille ja paikoille.

Tuntuu vähän tyhmältä postata kuva omista jaloistaan, mutta toisaalta tähän jotenkin tiivistyy se kaikki. Aurinko, orastava rusketus, laiturin lämpimät lankut ja vähän rähjäiset sortsit. Yhtä kuin kesä.