10 kuumaa vinkkiä treffeille!

taivas.jpg

Viime viikon torstaina, Eino Leinon päivänä, runon ja suven päivänä, olin treffeillä. Nimittäin kirjoittajatreffeillä.

Tapasimme pienehköllä porukalla klo 18 kirjastossa aikomuksenamme työstää kukin omia tekstejämme tunnin verran. Tunnin työskentelyn jälkeen kokoonnuimme yhteen ja kävimme yksi kerrallaan läpi kaikkien halukkaiden kirjoitukset, keskustelimme niistä ja annoimme palautetta. En ole ennen osallistunut kirjoittajatreffeille. Tämän kertaiset treffit järjestettiin Annan toimesta, ja meitä oli paikalla kuusi henkilöä. Olimme porukalla tavanneet toisemme vain kerran aikaisemmin kesäkuussa Runomaraton-tapahtumassa, jossa Anna veti englanninkielistä runoworkshopia, johon me muut osallistuimme.

näkymä.jpg

Olen törmännyt kirjoittajatreffi-konseptiin useissa Natalie Goldbergin kirjoittamista käsittelevissä kirjoissa. Natalie Goldberg on yhdysvaltalainen kirjailija, runoilija, kuvataiteilija ja kirjoittamisen opettaja, jonka teoksesta Luihin ja ytimiin tuli ilmiö ilmestyessään vuonna 1986 ja sitä myytiin maailmanlaajuisesti yli miljoona kappaletta. Goldberg on harjoittanut zen-buddhalaisuutta vuosikymmeniä ja hänen kirjoissaan kirjoittamista lähestytään nimenomaan zenin näkökulmasta.

Goldbergin yksi tärkeimmistä opeista on yksinkertainen: Pidä kynä liikkeessä, tapahtui mitä hyvänsä. Kirjoittajatreffit on oiva apuväline kirjoittajalle ja auttaa kynän liikkeessä pitämisessä samasta syystä miksi aloittelevia liikunnanharrastajia kehoitetaan lähtemään lenkille yhdessä kaverin kanssa. Kun yhteinen aika on jo etukäteen sovittu muiden kanssa, tulee todennäköisemmin tehtyä. Lisäksi omaan tekstiin saa arvokasta palautetta heti kirjoittamisen jälkeen. Itse pidin kirjoittajatreffeistä myös siitä yksinkertaisesta syystä, että on mukavaa jutella omista kiinnostuksenkohteista uusien ihmisten kanssa. Kirjoittamishetken jälkeen jatkoimme yhdessä Teerenpeliin istumaan ja rupattelemaan, ja tuntui että olisin tuntenut nämä neljä muuta ihmistä (Villen piti lähteä aiemmin, koska hänellä oli muuta menoa) jo paljon kauemmin vaikka emme oikeasti tunteneet toisiamme. Yhteiset mielenkiinnonkohteet todella yhdistävät ihmisiä!

goldberg.jpg

Oli kiinnostavaa kuulla millaisten aiheiden parissa muut pähkäilivät. Tunnin aikana syntyi hyvin erilaisia tekstejä. Ville kirjoitti ensimmäisen version englanninkielisestä rakkauslaulusta, Pasi kirjoitti runoaihioita, joissa yhdistyivät eri elementit: tuli, ilma jne. Anna työsti eräästä naisesta kertovaa runokokoelmaansa. Eeva, joka oli pitkään kirjoittanut pääasiassa runoutta kokeili miltä tuntuisi palata vaihteeksi proosan pariin ja kirjoitti tunnissa hyvin eteenpäin soljuvan ja viimeistellyn oloisen kuvauksen, joka lähti liikkeelle havainnosta ulkona nököttävästä suolakurkkuämpäristä! Sofia, joka alkuun kainosteli oman runonsa ääneen lukemista, kirjoitti kaupungista runon nimeltä Broken city.

Itse en saanut tunnissa aikaiseksi mitään kunnollista kokonaisuutta vaan enemmänkin keskityin yhden tarinan hahmoni, nuoren miehen, taustatarinan pohtimiseen. En vielä tiedä tarkalleen mihin tarina on menossa, mutta kirjoittamalla otan siitä selvää. Valtava työmäärä on edessä, siitä ei ole epäilystäkään mutta ei voi muuta kuin ottaa pikkulusikka kauniiseen käteen ja alkaa kääntää peltoa sen avulla siinä toivossa, että jostain mullan alta löytyy timantti.

niitty.JPG

 

Koska tämän kirjoituksen otsikossa lupailin jakaa kymmenen kuumaa treffivinkkiä niin tässä tulee:

1. Ole oma itsesi.

2. Pukeudu vaatteisiin, joissa viihdyt ja joista itse pidät.

3. Ota rennosti.

4. Kohtaa uusi treffikumppani avoimin mielin.

5. Arvosta toisen tekemää työtä, oli se mielestäsi kuinka hyvää tai huonoa tahansa.

6. Muista hengittää.

7. Älä pelkää antaa omaa raakiletta toisten luettavaksi. Jokaisen teksti on parasta mihin kirjoittaja pystyy sillä hetkellä. Ensimmäinen versio mistään on harvoin loistava.

8. Pidä kynä liikkeessä. Kirjoita vaikka tajunnanvirtaa koko aika jos kirjoitus ei muuten lähde. Toisaalta, jos mitään ei synny niin sitten ei synny ja sekin on fine.

9. Älä vertaile itseäsi liikaa toisiin.

10. Pidä hauskaa.

Päivitän tätä blogia – kröhöm – myöhäisen aamukahvin lomassa ja pohdin josko jaksaisin lähteä bussilla Helsinkiin. Klo 18 alkaa Teurastamolla Helsinki Poetry Collectionin Poetry Slamit, jotka kiinnostaisivat kovasti. Tunnelma Teurastamolla on varmasti upea vaikka taivasta peittää harmaat pilvet.

Hyvää loppuviikkoa ja onnistuneita ja erittäin kuumia kesäisiä treffejä jokaiselle!

xxx

Saila

Hyvinvointi Mieli Suosittelen Ajattelin tänään

Luonnon helmassa

Saapumisviikkoni Sysmässä oli kolea ja tuulinen. Silloin tällöin satoi. Kaupassa käyntiä lukuunottamatta pysyttelin suurimman osan ajasta sisätiloissa. Tutkin Villa Sarkian laajaa kirjakokoelmaa, luin Edith Södergranin ja Märta Tikkasen runoja ja mukana tuomaani Erica Jongin unenomaiseen Venetsiaan sijoittuvaa romaania Serenissima. Huvila on suuri ja vanha, ja siksi myöskin viileä. Join paljon teetä suuresta kukkakuvioisesta kupista ja verhouduin villatakkiin ja äidin kutomiin villasukkiin. 

 

 

 

aamiainen.jpg

 

Perjantai-iltana lähdin lenkille. Puin ylleni fleecen ja kaulahuivin, mutta navakan tuulen takia kylmyys iski heti syvälle ytimiin saakka. Suunnistin kulkuni Väihkyläntietä pitkin Särkilahdentien isolle tielle. Vastaani ajoi traktori. Vaikka ilta oli kaunis, muita ihmisiä ei näkynyt. Metsän reunustamalla Särkilahdentiellä kiristin vauhtia, osittain sen takia että pysyisin lämpimänä mutta myös siksi että teki mieli juosta yhä vain kauemmas ja kauemmas – katsoa mitä horisontin takana on. 

 

Ohitseni ajoi muutama auto, mutta linnunlaulua lukuunottamatta oli hiljaista. Jalkojen tömähdellessä maahan ja katseen levätessä luontomaisemassa tuntui kuin pari mielessä pitkään pyörinyttä aihelmaa, joihin minulla on ollut vahva henkilökohtainen tunnelautaus olisi alkanut sulaa ja pyrkisi ulos. Mielessä alkoi hahmottua – kas kummaa – uusia runoja! Ja minun piti tulla tänne kirjoittamaan romaania. Kuin vanhasta tottumuksesta aloin kaivella kännykkää taskusta, johon kirjoittaa runot ylös, mutta tällä kertaa minulla ei ollutkaan kännykkää mukana. 

 

Käännyin ympäri ja lähdin juoksemaan takaisin kotiin niin nopeasti kuin ikinä pääsin kirjoittamaan runot muistiin ennen kuin ne katoaisivat mielestäni yhtä mystisesti kuin olivat sinne tulleetkin. Ryntäsin hikisenä ja hengästyneenä työpöytäni ääreen, avasin muistikirjastani tyhjän sivun ja kirjoitin epäselvällä ja hätäisellä käsialalla runon siihen. Myöhemmin saunan lauteella maatessani päähäni ilmestyi vielä toinen runo. Kiitin mielessäni Villa Sarkian muusia avusta ja heitin lisää löylyä.

 

Sunnuntaina paistoi aurinko ja tuulikin oli tyyntynyt. Oli täydellinen päivä tutkia tarkemmin maastoa. Aamupuuron ja aamukahvin jälkeen pakkasin laukkuuni vesipullon, muistikirjan ja kartan ja lähdin matkaan. Riitan vinkistä päätin mennä Ohrasaareen. Se on kuulema ihanteellinen ulkoilumaasto. Ohrasaareen vievää hiekkatietä reunusti kaunis koivikko ja auringonvalo siivilöityi puiden lomasta. Hetkeksi palasin mielessäni lapsuuden kesämaisemiin. Olo oli seesteinen ja olin läsnä tässä hetkessä, mikä ei aina ole itsestäänselvää. 

 

 

kartta.jpg

 

silta.jpg

 

Ylitettyäni puisen sillan Ohrasaareen annoin kiiltäväsiipisen sudenkorennon johdattaa minut polkua pitkin lintutornille. Kiipesin torniin ja ihastelin hetken kimmeltävää vettä, ympärillä huojuvia puita ja vastarannalla nököttävää Pyhän Olavin kirkkoa. Kiipesin portaat ylös ja lähdin kiertämään saarta ympäri kapeaa polkua liikkuen aivan rantakaislikon tuntumassa.

 

koivikko.jpg

 

torni.jpg

 

järvi.jpg

 

Kuulin rapinaa pääni yläpuolelta ja kun nostin päätäni nähdäkseni mitä siellä oli, näin oravan tuijottavan minua tupsukorvat valppaasti pystyssä ja käpy suussaan. Pysähdyin katselemaan kuinka se hyppeli ketterästi oksalta toiselle kunnes se oli kiivennyt niin korkealle etten enää erottanut sitä lehtien lomasta. 

 

Jatkoin matkaani. Ympäriltä kuului hyönteisten surinaa, satunnaista rapinaa ja linnunlaulua. Erotin ainakin kolme erilaista laulua, mutta lintutietämykseni on niin kehno etten tunnistanut lintuja. Suljin silmäni, imin keuhkot täyteen kesäisen metsän makeaa tuoksua ja tunsin lämmön joka solullani. Lintujen laulu kuulosti tuoreelta ja kirkkaalta, aivan kuin se olisi tullut jostain toisesta maailmasta. Olin pitkästä aikaa aivan järisyttävän onnellinen! 

 

Kirjoittanut: Saila Lyytinen

 

Kuvat: Saila Lyytinen

 

Hyvinvointi Mieli Matkat Ajattelin tänään