Kerrompa sitten itsestäni. Olen nimeni arvoinen, eli nolo retu. Kyllä arvon kansa, kuvasin itseni juuri jälkeenjääneeksi. Joten mielennepahoittajat ohoi! Tänne päin! 

Olen 22-vuotias lähihoitaja, joka vihaa työtään ja yrittää keksiä pakoreittiä oravanpyörästä jota vanhustyöksikin kutsutaan. 

Luonteeltani olen pääasiassa introvertti, en tarvitse, vaan jopa välttelen ihmisten tapaamista (vapaa-ajalla, töissä ei voi ihmiskontaktilta välttyä) jonkin sortin internet-sosiaali olen, sillä ehkä tärkeimmät sieluntoverit olen löytänyt netistä (Moi vaan kaikki habboystävät!) 

Olen niitä raivostuttavia ihmisiä, jotka eivät saa asioita loppuun. Kudon sukkia ja parhaimmillani saan toisen parin valmiiksi. Olen patalaiska uusavuton joka ei tee ruokaa tai siivoa. Onneksi omistan miehen joka on yhtä aktiivinen siivoamaan mutta sitäkin parempi tekemään ruokaa. 

Ai niin, olin vallan unohtaa. Kärsin tai pikemminkin elämme mieheni kanssa yhdessä kolmannen pyörän kanssa. Tämän pyörän nimi on keskivaikea masennus joka tuo meidän arkeemme, noh, vähintäänkin mielenkiintoisia vivahteita. Näin kauniisti sanottuna. 

Tässä on hyvinkin suppea esitelmä itsestäni mutta odottakaa vain, minulla on vielä paljon kerrottavaa.