”Mutta mitä jos se kämppä onkin ihan kamala tai sen omistaja ei ilmaannu paikalle? Missä sitä sitten nukkuu, vieraassa maassa?” tiedusteli venäjänopettajani hitusen huolissaan kertoessani vuokranneeni kämpän airbnb:n kautta ensi viikon lopulla alkavalle Lissabonin lomalleni. ”Aina sitä jotain keksii!” – nauroin, ja muistelin muutama vuosi takaperin Lontoossa viettämääni paria yötä jolloin nukuttiin ystävän kanssa Tufnell Parkissa sijaitsevan opiskelija-asuntolan yleisessä keittiössä. Heräiltiin pari kertaa yössä kun opiskelijat tulivat valmistamaan yöpalaa, mutta muuten sujui vallan mukavasti!

Muistin myös miten eksyimme samaisen ystävän kanssa Espanjassa otettuamme yhtenä päivänä bussin päätukikohdastamme toiseen kaupunkiin. Päivän päätteeksi päätimme ottaa bussin takaisin. Paluun koittaessa huomasimme kuitenkin olevamme aivan eri puolella suurehkoa vuorta jonka rinteessä bussiassa sijaitsi, ja vieläpä valtatien varrella. Tovin pähkäiltyämme tiedustelimme kielimuurin takaa vieressä maata mittailevilta tietyömiehiltä olisiko heillä vinkkejä, mihin suunnataan lähdetään talsimaan ettei päädytä vielä väärempään suuntaan? Työmiehet osoittivat suunnan mutta pudistelivat samalla päätään, matka olisi ihan älytön jalan. Hypätkää jousille, nyt mennään – kävi kehotus. Niin me köröteltiin tietyöautossa ympäri Marbellalaista vuorta, ja päästiin juuri sopivasti hyppäämään seuraavaan bussiin.

Aina sitä jotain keksii, asioilla on tapana järjestyä ja elämä kantaa. Tähän luotan.

Ensimmäinen kuva Lontoon- ja toinen Espanjanreissulta.

Perjantai, ihanaa. Rankka viikko takana. Illaksi villit suunnitelmat, ja huomenna pätkäisen hiukset. Vaikka elänkin takatukkien luvatussa maassa, on omani alkanut tuntua tunkkaiselta. Muutoksen aika!