До свидания, donareita ja Dom knigi
Tänään hommat ei oo menny ihan täysin putkeen vaan vähän sen ohi. Kävin esim. kävelemässä työmatkani (se perjantainen kävely ulottui vaan melkeen perille asti) jotta tietäisin minne huomenna mennä ja kauanko matka kestää. Työpaikan edessä seisoskelin ilmeisesti vähän turhan havannoivan näköisenä koska poliisi päätti tulla kovistelemaan aikeitani. Koska venäjänkielentaitoni on suht rajallinen kerroin aika mielenkiintoisen version asioista. Sit tuijoteltiin hetki toisiamme silmiin, mister miliisi karvalakkinsa ja minä piponi alta. Sit poliisi repesi nauruun, samoin minä. Sanottiin xорошо ja До свидания ja paineltiin hekotellen omiin suuntiimme.
Työpaikan edustalta päätin suunnistaa kotiin eri reittiä kuin aiemmin. Jossain vaiheessa kuitenkin totesin etten oo ihan kartalla, että jalkoja palelsi liikaa ja maha kurni. Suurin ongelma oli ensimmäisenä mainittu mutta päätin hoidella kaikki kerralla ja marssin eteeni samalla sekunnilla osuneeseen mäkkäriin. Veljeni Jonas pyöritteli viimekeväänä silmiään kun en parin vuoden tauon jälkeen osannut kyseisessä pikaruokalassa tilata (oon boikotoinut) ja penäsin häneltä apua itiksen mägärin kassalla. Tällä kertaa meni paremmin ja sain onnistuneesti tilattua Big mac-aterian. Suureen suunnitelmaan kuului sapustelun lisäksi kuitin syynäys. Tyytyväisenä fränäreitä mussuttaessani tavasin kuitista mäkkärin osoitteen ja etsin saman kartaltani, ja hetkessä olinkin taas kartalla. Matka jatkui maha täynnä ja varpaat sulina.
Iltapäivällä tapasin paikallisen Stasjan jonka kanssa joimme cappucinot viihtyisässä kirjakaupassa kaikesta mahdollisesta jutellen, jonka jälkeen hän johdatti minut kunnon neukkudonarilaan. Donitsipaikka oli perustettu vuonna 1958 ja täysin samanlainen tänään kuin silloin. Paikalliset jonottivat mintunvihreävalkoisiin seiniin nojaillen vuoroaan hörhelöessuihin pukeutuneiden mummojen latoessa käytettyjä lautasia korkeisiin pinkkoihin. Viidelläkymmenelläneljällä ruplalla (noin 1e) sai kolme tomusokeria pöllyävää donaria ja kupillisen maitotiivisteeseen valmistettua supermakeeta kahvia. Kassamummo sai pienet raivarit kun naurettiin kuulemma liikaa. Itse en ymmärtänyt avautumisesta puoliakaan mutta sain referaatin päästyämme turvallisesti donareiden kanssa pöytään. Poikettiin vielä ihanassa Dom Knigissä, kirjojen talossa, ennen kuin suuntasimme eri suuntiin.
Nyt täytyy sännätä suihkuun. Ulko-oveen oli nimittäin ilmestynyt lappu jossa ilmoitetaan että huomenna katkaistaan vesi, ennaltailmoittamattomaksi ajaksi, eikä ekana työpäivänä passaa näyttäytyä ryönäsenä.
