Matkaan

Laukku paria tavaraa lukuunottamatta pakattu. Enää muutama järkkäiltävä juttu, pari päivää ja sitten nousen vihdoin junaan. Viimepäivien ajan jo vähän ennakkoikävää ja haikeutta ilmassa mutta sitäkin enemmän odotusta ja intoa. Maailma on täynnä katuja joita en oo vielä kävellyt ja nurkkia joiden taakse en ole päässyt kurkistamaan. Nyt vuorossa Pietarin kadut!

(kuvat vuoden 2013 retkiltä)

Ja sitäpaitsi, kuten The National alla olevassa biisissä laulaa

saattaa olla että

If I stay here trouble will find me

If I stay here I’ll never leave

Aina pääsee takaisin, mutta jotta voi palata on ensin pakko lähteä.

Ja vaikka tiedänkin että välillä varmasti tuntuu ihan kamalalta kun korvat täyttyy koko ajan vain vieraasta kielestä jolla en itseäni (ainakaan vielä) osaa kunnolla ilmaista, ja katukylttejä koristaa kyrillinen kirjoitus jonka tavaamiseen kulutan huomattavasti enemmän aikaa kuin näihin tuttuihin ja turvallisiin ja että joinain päivinä ikävä tulee pieninä tuulahduksina kun taas toisina täydellä teholla ja arvaamatta ja taklaa maihin, ja tiedän että jotkut asiat ois saattanut mennä ihan toisin jos oisin vielä jäänyt, tiedän myös että katuisin ikäni ellen lähtisi ja että jos jotkut kortit on kertaalleen katsottu on niitä ehkä turhaa enää uudestaan tuijotella, varsinkin jos niiden summiin ei voi itse vaikuttaa. 

Kaipaan uusia kokemuksia, kaipaan sitä että saan tehdä jotain mikä tuntuu itsestäni tärkeältä, kaipaan haasteita, kaipaan seikkailuja. Siispä: matkaan.