Itään
Teiden valot sammuvat
ja minä en kaipaa mitään.
Jos sattuisit kysymään tänään,
lähtisin kanssasi itään.
Tänään lähdin vihdoin itään. Hain eilen viisumilla varustetun passini konsulaatista, hermoilin hieman, nukuin Fefen lattialla (en käytä enää sanaa fortress koska ylikäytin sitä eilen enkä usko että se on edes olemassaoleva ruotsinkielinen sana) yön ja hyppäsin aamulla junaan. Hyppäämisen tässä tapauksessa tarkoittaen olkapäät lähes paikoiltaan muljauttavaa konkkaamista jossa heitin yhden laukun edelläni rappusista junaan samalla kun tein kevätjuhlaliikkeitä matkalaukun kanssa portaissa.
Junamatka oli nopea ja miellyttävä. Juttelin matkan mukavia brittivalokuvaajan kanssa joka ennusti tulevaisuutta, nauroin liian kovaa (koska hitusen jännitti kaikki, mutta mielestäni parempi nauraa täysiä kuin itkeä joten tein niin koko päivän). Asemalla oli vastassa taksikuskeja, valitsin luotettavimman ja ystävällisimmän näköisen. Valinta osoittautui nappisuoritukseksi, kyseinen herra nimittäin rupatteli ajomatkan mukavia vallankumouksesta ja useita vuosia sitten tekemästään uintireissusta Serenaan. Uuden kotitaloni ulkopuolella hän ei tyytynyt nakkaaman kamojani ulos takakontista ja kynimään rahojani, vaan esitteli kaikkien porttien ja ovien lukkomekanismien toiminnat (täällä on vähän eri hommat, mites toi käännä kolme kertaa oikealle kun menet sisälle ja kolme kertaa vasemmalle kun olet sisällä?) ja kantoi laukkuni hissiin asti. Bondattuani kahvikupillisen ajan uusien kämppisteni kanssa suunnistin pienelle tutkimusretkelle ja ruokaostoksille. Kaduilla vilinää, talot kauniita, Verikirkko suuri ja pimeä tuli. Kaupassa yritin tavata paketeista sisältöä siinä täysin onnistumatta. Nyt on esim. sulatejuustoa, jota en normaalisti syö mutta kylläkin nyt ja vieläpä tyytyväisenä.
Mulla on vihdoin leveä ikkunalauta (oon aina halunnut!) jolla istua ja lukea kirjoja ja katsella sisäpihan prinsessalinnaa. Tästä tulee hyvä vuosi.
Meinasin heittää tähän sekä iPhone- että järkkärikuvia mutta koska laatupoikkeama oli aika raaka ni pidetään tässä vaan nämä rakeiset raukat ja läiskitään muut ruutuun toisella kertaa.