Kultaisia palloja ja liljoja

Herättyäni tänään ensimmäistä kertaa pietarilaisena kävin tutustumassa lähihuudeihini. Harppoessani pitkin erästä ulitsaa näin miehen joka oli parkkeerannut autonsa suht just keskelle tietä. Auton takana tönötti kaksi säiliötä ilmapallokaasua joista hän tyytyväisenä parinkymmenen asteen pakkasessa täytteli pinkkejä ja kultaisia ilmapalloja. Palatessani myöhemmin samaa reittiä mies sai juuri urakkansa valmiiksi ja kiikutti nelisenkymmentä palloa sisältävän ilmapallokimpun läheiseen putiikkiin ovenkarmeja joka suunnasta hipoen.

Viimekesänä työkaverini sanoi että oon ”hyvällä tavalla pedantti” viitatessaan siihen että hioin yhtä proggista hampaat irvessä ja selkä notkolla kunnes se oli omasta mielestäni just eikä melekeen, muut ois kuulemma tyytyny vähempään. En tosin tiedä onko mahdollista olla ”hyvällä tavalla” pedantti, tää tietyissä asiayhteyksissä esiin tuleva ominaisuus nimittäin lähinnä aiheuttaa turhaa stressiä, hampaidenkiristelyyn pohjaavaa päänsärkyä sekä henkilökohtaista v*tutusta. Luulen että Pietari tulee vaikuttamaan positiivisesti tähän. Viimeistään vuoden päästä mullakin on hallussa rempsee hälläväliä-asenne ja parkkeeraan ilmapallokaasuni tasan minne mieli tekee, oottakaapa vaan!

Päiväkävelyni jälkeen autoiltiin kämppisten kanssa superisoon Okei-kauppaan ruokaostoksille. Sain kuulla miten ”Kultainen lilja”-nimiset venäläiset namut on parhaita ikinä milloinkaan ja totesin että nämä on testattava. Olen vakuuttunut!

Huomenna tapaan paikallisen tytön johon olen tutustunut Instagramin kautta (heja some!). Hän on luvannut esitellä kaupungin parhaat kahvilat ja viinikuppilat ja muut nähtävyydet, odotan innolla ja hän kuulemma myös. Sain jo täksi illaksi kutsun lasilliselle läheiseen vinkkubaariin jossa samainen tyttö työskentelee, mutta taidan kuitenkin viihtyä illan flanellipögissä ja villasukissa HP:tä lueskellen ja liljoja mussutellen.