Rasiankokoinen unelma

Kokoustin tänään aamupäivän parin joen takana toimistosta. Matkalla loppupäivää ja itse työpaikkaa kohden nappasimme kollegan kanssa take away-wokit ja istahdimme nauttimaan niistä Mars-aukion auringonpaisteeseen.

Kehitin muuta vuosi sitten hitusen hassun unelman take away-pahvirasioista. En ollut koskaan pahvirasiasta puikoilla ruokaani napsinut, perus styroksilaatikoista vain, ja katsoessani Sex and the Cityä jossa Carrie veteli lounasta juurikin pahvirasiasta, vaatteita samalla lennosta vaihtaen ja puhelimessa illan suunnitelmista kaiffistensa kanssa sopien, heräsi unelma pahvirasiaruokailusta henkiin.

Siihen pahvirasiaan tiivistyi jollain oudolla tavalla myös toiveet tulevaisuudelle: Ura, ystäviä, suurkaupungin vilske, ja mielellään muutama ripaus rakkautta. Niin ne unelmat toteutuu, tavallisina keskiviikkoina ja ihan muutenkin, oli ne sitten rasiankokoisia tai vaikka elämän.