2013
2013 oli upea vuosi. Sain gradun kirjoitettua valmiiksi, valmistuin VTM:äksi, sain unelmatöitä jonka seurauksena jätin Vaasan reilun viiden vuoden jälkeen taakseni ja muutin Helsinkiin, otin ensimmäisen tatskani muistuttamaan itselleni tärkeistä jutuista, sain osallistua sekä musikaali- että lyhytleffaproduktioihin jne. Ei kaikki tietenkään koko ajan ollut upeeta ja hienoo ja hiphurraata, välillä hajoilin kuin pieni marsu, välillä valvoin stressin kourissa öitä ja välillä meni muutenvaan päin oravien kansoittamaa kuusikkoa. Mutta kaiken kaikkiaan, upea vuosi.
Kuvat napsittu vuoden varrella.
Alla olevat biisit kantoi mut tän vuoden läpi. Ja koska mulle musiikissa tärkeintä on sanoma, paljastan myös mitkä lainit näissä istui juuri tähän vuoteen:
Jukka Poika – Potentiaali: Reunan yli nojaten, tyhjyyttä halaten, rakkautta tuhlaten, sydäntäsi avaten, vitutusta uhmaten, karsinasta karaten, seuraava leveli on just sua varten. Tää kipale toimi mun sparrausbiisinä, tää repeatilla kirjotin mun gradun. Jukka Poika käski ottaa omasta potentiaalista selkoa, totesin että on toteltava.
Ellie Goulding – Explosions. Explosions.. on the day you wake up needing somebody, and you’ve learned it’s okay to be afraid, but it will never be the same.
Asaf Avidan – One day / Reckoning song (Wankelmut remix): One day baby, we’ll be old, oh baby we’ll be old and think of all the stories that we could’ve told. Oon kuunnellut tän jonkun miljoona kertaa vuoden aikana. Vaikka kyseinen versio onkin ehkä vähän yksipuolinen lyriikoissaan, tiivistyy näihin muutamaan lainiin hyvin tää ”eletään nyt niin ettei tartte kiikkustuolissa valehdella”-ajatus josta pyrin pitämään kiinni.
Alicia Keys – Brand new me: I don’t need your opinion, I’m not waiting for your OK. I’ll never be perfect, but at least now I’m brave. Välillä meinaa unohtua että tärkeintä on keskittyä omaan suoritukseen, kuuntelematta liikaa muiden mielipiteitä. Silloin kuuntelen tätä. Kuuntelin tätä myös kesällä Flow festareilla Alician keikalla, oli upeeta.
Solange – Losing you: Tässä ei iske eniten sanoma vaan fiilis. Tulee mieleen kesä ja puistohengailut.
Of Monsters and Men – King and Lionheart. And as the world comes to an end, I’ll be here to hold your hand, ’cause you’re my king and I’m your lionheart. Ihana biisi, hieno video.
Noah and the Whale – Give a little love. If you give a little love you can get a little love of your own. Ystäväni Anni kerran siteerasi Pasilaa kun dilemmoin; ”sun pitää vaan uskaltaa uskaltaa”. Tää biisi liittyy siihen.
Veronica Maggio – Hädanefter: Vad du än kan tänkas göra som är dåligt, kan det aldrig vara oförlåtligt. Du kan skrika eller hata mig, tänker ändå alltid välja dig. Jääköön selityksettä.
Lisäksi, J. Karjalaisen Meripihkahuone on toiminut mun onnellisuusbiisinä (menevii ja tulevii, kuka niitä murehtii – niinpä), Beatlesin Let it be on ollut mun rentoutusbiisi silloin kun on ollut vähän liikaa mietittävää (there will be an answer, let it be – okejdå), Reginan Samson mun ikuinen rakkausbiisi ja Sara Bareillesin Winter song tän talven virallinen biisi, siinä missä Scandinavian Music Groupin Balladi1 kesän.