Arcturus ja muita tähtihetkiä

Perjantain istuin Taurian puistossa, tämän kesän olohuoneessani. Luin kirjaa intialaisesta yksityisetsivästä, katselin kun aurinko laski lammen ylle ja kuuntelin puolella korvalla lähipenkille kokoontuneiden babushkoiden juttelua.

Lauantaina loikoilin iltaan asti auringossa. Illan tullen tapasin ystäviä, join pari lasia roséta kielten sekamelskassa ja suuntasin kotiin jo kahdeltatoista. En kuitenkaan saanut nukuttua, joten löysin itseni paria tuntia myöhemmin istumasta avoimesta ikkunastani tähtien täyttämän taivaan alla. Suoraan ikkunani edessä, naapuritalon yllä, tuikki suuri ja kirkas tähti. Latasin uteliaisuuttani tähtienbongailuapplikaation puhelimeeni, ja sain selville tähden olevan nimeltään Arcturus, jota Ilon tähdeksi polynialaiset aikoinaan tähdistä suuntaa katsoessaan kutsuivat. Ilahduin paljon.

Sunnuntaina teimme neljän naisen voimin roadtripin läheiselle rannalla. Meri oli lämmin ja hiekka kuumaa. Seisoin kaulaa myöten meressä ja hihkuin elämän ihanuutta. Lähipyyhkeillä loikoilevat pojat tiedustelivat kotimaatamme, veikkailivat Saksaa. Koukkasimme kotimatkalla K-ruokakaupan kautta. Olisin hamstrannut korini täyteen pinaatti- ja tomaattikeittoa, mutta niitä ei valitettavasti koko suunnattomasta kaupasta löytynyt. Lohduttauduin mustikkakeitolla ja sillä että ehdin varmasti niitä muita nauttia mielin määrin parin viikon kuluttua koittavalla Suomilomallani. Illalla juoksin Nevan rantaa. Kello hipoi kymmentä mutta oli vielä kuuma ja valo huokui kesää.