Viime viikonlopun vietin Suomessa. En ole Pietarissa ollessani ikävöinyt kotimaata lähes lainkaan (joskus meinatessani napata hanasta vettä juotavaksi havahdun tosin siihen että ainiin, eihän tämä täällä käy ja suon ajatuksen kosketuksen suomalaisiin hanoihin), siellä olevia ihmisiä vain. Allegron pysähtyessä perjantaiaamuna Helsingin rautatieasemalle tunsin kuitenkin outoa kihelmöintiä rintalastan alla. Harppoessani tuliaisia pullotteleva Makian merimieskassi olalla aseman ovista sisälle näin kahvilan tiskissä korvapuustit. Siinä vaiheessa tuli itku, ihana Suomi ja ihanat korvapuustit. Ostin yhden ja take away-kahvin ja vaihdoin toiseen junaan joka vei Tampereelle. Parhaimpiin ja pitkäaikaisimpiin ystäviini lukeutuva Anni odotti asemalla, mentiin pizzalle Dennikseen. Oli parasta höpistä kasvotusten skypettelyn sijaan. Illaksi suunnistimme molemmat Kokkolaan, jossa sekä vanhempani että molemmat sisarukseni odottelivat, Henna Jyväskylästä ja Jonas Vaasasta tulleina. Parasta!

Ehdin tavata monta mun lempparityyppiä, seikkailla sisarusten kanssa venevajoilla jotka on mun lemppariseutua vuodenajasta riippumatta mutta ehkä etenkin keväisin, syödä lohta, ryynimakkaraa ja laskiaispullia ihan kuten olin suunnitellutkin, nauttia heräämisestä omien rakkaiden tavaroideni ympäröimänä, viettää iltaa parhaiden kaiffisteni kanssa, syödä synttärikakkua, moikkailla sukulaisia ja hamstrata repun täyteen ruisleipää, kahvia ja pölypusseja ennen kuin oli aika ottaa juna kohti Helsinkiä. Nukuin muutaman hassun tunnin Ronjan luona (tack ännu för sovplatsen!) ja hyppäsin taksiin aamun ollessa vielä epävarma siitä onko sen vuoro edes vielä tullut, vai tulisiko sen vielä odottaa yön väistymistä. Join puoliviideltä kahvia sokoksen mäkkärissä jossa lisäkseni rymysi valomerkittyjä ja nousin allegroon.

Pietariin oli saapunut kevät poissaollessani, Moyka ja Neva ja jokainen muukin tällä viikolla näkemäni joki on sulanut ja kohisee auringossa kimallellen. Vaikka tämä viikko olikin tavallista lyhyempi, on viikonloppu enemmän kuin tervetullut. Aion nukkua pitkään ja tunnustella kevättä. Huomenna tehdään sään salliessa Stasjan kanssa päiväretki joko Viipuriin tai Pushkiniin, fiiliksen mukaan kivitaloja tai palatseja. Sunnuntaiksi olen sopinut kävelyretkestä uuden paikallisen tuttavani Ramonan kanssa. Sopivan rentoa mut silti just kivanoloista puuhaa.

Viikonlopun vähissä kuvissa on heilahtaneita horisontteja ja vääriä varjoja mutta antaa mennä, jos on kiire elää hetkessä ei ehdi tuhlata sekuntiakaan sommitteluun.