”Keväinen sunnuntailenkki” jolle tänään innoissani säntäsin osoittautuikin ”ei-niin-keväiseksi sunnuntailenkiksi”. Tämä ei kuitenkaan menoa haitannut, sillä törmäsin monen ihastuttavan rakennuksen lisäksi pariin muistomerkkiin joista olin aiemmin lukenut ja joiden näkemistä olin odotellut.

Ensimmäinen oli Toisinajattelijoiden muistomerkki, kaksi sfinksiä jotka loikoilevat Nevan rannalla vastapäätä Krestyn vankilaa johon Stalin määräsi vangittavaksi vastavallankumouksellisesta toiminnasta syytettyjä henkilöitä. Sfinksin Krestyä kohti oleva päänpuolisko on pelkkä pääkallo, kun toiseen suuntaan olevat kasvot ovat naisen.

Toinen muistomerkki jota ihastelin on omistettu venäläiselle runoilijalle Anna Ahmatovalle, jonka runoja olen lueskellut. Ahmatovan poikaa pidettiin vangittuna Krestyn vankilassa syytettynä valtionvastaisuudesta, jonka takia muistomerkki pystytettiin tälle paikalle josta Ahmatovan näköispatsas voi olkansa yli vilkuilla vankilaa.

You will hear thunder and remember me,
And think: she wanted storms. The rim
Of the sky will be the colour of hard crimson,
And your heart, as it was then, will be on fire.

That day in Moscow, it will all come true,
when, for the last time, I take my leave,
And hasten to the heights that I have longed for,
Leaving my shadow still to be with you. 

Anna Ahmatova