Ja mä vien sut talvipuutarhaan

Kuluneeseen viikkoon on mahtunut musikaaliesitys jonka sisällöstä vähintään puolet viuhui ymmärrykseni ohi mutta jossa oli hieno koreografia ja hyviä biisejä ja väliajalla vesimeloninmakuista jäätelöä talvipuutarhassa.

Minun ja kämppikseni hienoimminkoristellut (yksi kämpän huoneista on tyhjillään joten meillä on väliaikainen impro-olkkari joka soveltuu esim. kemuihin ja Putouksen katseluun) ja parhaiten sapuskoitetut tuparit jossa tyhjentyneeseen viidenlitran vesipönikkään valmistettu skumppasmirnoffpassoabooli jonka nimesimme Rakkaudenbooliksi virtasi, musiikki raikasi ja jatkot vei strobovaloihin tanssimaan.

Yliopistoa ja töitä.

Talojen ihailuja ja helikoptereita.

Kevään ensimmäiset tulppaaniostokset eilen kun oli muuten vähän surkeuspäivä.

Ilahduttavaa suomipostia ja monta kivaa skypetystä suomimurujen kanssa.

Herkuttelua.

Vierailun nykytaiteenmuseo Erartassa.

Hiuskriisiä joka onneksi selättyy huomenna suloisimmassa hipsterikampaamossa josta kävin tänään varaamassa ajan paikallisen kaiffikseni suosituksesta. 

jatsk.jpg

stage.jpg

tuparit1.jpg

naillavesill.jpg2_.jpg

skoule.jpg

helikopp.jpg

kuva_2_18.jpg

kuva_1_17.jpg

kuva_3_18.jpg

ilmis.jpgKuvapläjäyksen myötä kauniita unia, mun maailmassa kello on jo 23:40 eli aivan liikaa.

Iltaisin saatan istua
ja tuumia kevyitä siitä
mitä mahdat puuhata
vieraalla maalla

ja tiedän etten jaksa
tulla takaisin
mutta jos haluat
voin talven jälkeen
tulla sua vastaan

Ja mä vien sut talvipuutarhaan.

(Scandinavian Music Group – Talvipuutarhaan)

Suhteet Sisustus Oma elämä Suosittelen

Torttuilo

Tänään on ollut harvinaisen maanantai. Busseilin suoraan töistä yliopistolle venäjäntunnille, vaikka pää löi tyhjää ja kielioppi kangerteli. Aivot oli jääneet vielä viikonloppuun, enkä ihmettele, oli sen verran rentoo ja mukavaa. Kotimatkan päätin bussin sijaan taittaa jalan, jos vaikka piristyisi. Lunta leijaili viistossa ja tarttui ripsiin, laulatti. Lauloin kävellessä kaikki mieleenjuolahtaneet suomenkieliset nolobiisit Yöstä Uniklubiin samalla kun kannoin kainalossa elmukelmuun kietomaani oppikirjaa. Olin ostanut sen koulusta eikä se mahtunut laukkuun, onneksi koulun kahviosta löytyi kelmurulla ja näin ollen kosteussuoja. 

eremitage_0.jpg

Eremitaasin edustalla otin stoppia ja pari panoramaa, ja piristyin hiukan. Lopullinen piristys tapahtui kuitenkin paria tuntia myöhemmin kotiin päästyäni tavatessani Suomiviikonlopulta palanneen kämppikseni. Hän oli muistanut kotomaan kaupassa käydessään viimeviikkoisen oireiluni kauhistellessani koittavaa ensimmäistä Runebergintortutonta helmikuutani ikinä (kaasuhelladebyyttiä en uskalla torttuihin tuhlata, kärsimys ois turhan suuri jos tortut palaisi tai raakileina valmistuisi) ja toi tuliasina Runebergintorttuja! Ai onnea!

Hyvinvointi Mieli Matkat