4 x tällä hetkellä mielessä

Asia joka on ollut pinnalla nyt monien seuraamieni bloggaajaäitien instagramissa eri aiheisiin liittyen; kateus ja ahdasmielisyys. Toisesta puhutaan pahaa lastenvaateharrastuksen vuoksi ja toinen saa ikäviä kommentteja vauvan ruokailutapoihin liittyen. Mun oma kokemus aiheesta on, kun raskausaikana kuulin ”tutun tutun” maininneen, ettei musta ois äidiks. Siis ihminen, jonka kanssa en koskaan oo vaihtanut sanaakaan, koki olevansa oikeutettu arvostelemaan mun kykyjä vanhemmuuteen. Miks liian monille ihmisille tuntuu olevan niin kovin hankalaa olla ilonen toisten onnesta? Tai jos joku menestyy tekemässään jutussa, miten sitä ees voidaan pitää huonona asiana? Varsinki näin sosiaalisen median aikakaudella tää tuntuu olevan tosi yleistä. Kateus on asia jonka ymmärrän hyvin, koen itsekin usein olevani jostain kateellinen, mut sen ei tarvi olla negatiivista. Jos oot jostain kateellinen, tee töitä sen eteen, et saavuttaisit itse jotain yhtä hienoo. Älä lyttää toisen saavutuksia ja iloa, vaan inspiroidu siitä. Jos jostain syystä kuitenkaa et siihen pysty, ketään ei oo pakko somessa seurata.

Kummius. Mulla on kaks maailman ihaninta kummipoikaa. Vanhemmalla heistä oli just syntymäpäivä ja eilinen lahjanhakureissu sai miettimään niitä pienii murusii ja sitä, et kunpa voisinki viettää heidän kaa enemmän aikaa. Surukseni nimittäi mun kummitettavat asuu toinen tunnin ja toinen lähes kolmen tunnin ajomatkan päässä. Onhan nyt ihan ehdottomasti se yhteinen aika paljon korvaamattomampaa kun lahjat ja tavarat. Siks pitää yrittää olla aina läsnä niillä synttäreillä ja nauttia ihan täysillä niistä kerroista kun nähdään. Mä nään nimittäin tässäki asiassa että ei se määrä, vaan se laatu. Vaikka näät jotain tärkeetä ihmistä harvoin, kunha vaan annat itestäs kaiken sillon, ni se riittää. Kukaan ei oo täydellinen, mut aina voi olla paras mahdollinen.

Näin vaalien alla on paljon ollut mielessä tietysti se, kenen arvot kohtaisi omien kanssa niin hyvin että hän ansaitsis mun äänen. Ja sit on ollut mielessä myös joka päiväinen postilaatikon vaalimainoslärpäke-tulva. Ihan rehellisesti nyt käsi pystyyn, jos oikeesti äänestät eduskuntavaaleissa postilaatikkoon tiputetun lippusen perusteella. Eräs vaaliehdokas (tai hänen vaalitiimiläiset) jakoi Prisman aulassa pieniä paperipusseja, joissa oli kaurahiutaleita. Äänestä säkin mielummin tän kaltasia tyyppejä, kun ihmistä joka kertoo olevansa ympäristön asialla ja painattaa tuhansittain muovipinnotettuja lappuja, joista suuri osa päätyy ties minne katuojiin.

Takatalvi on mietityttänyt varmaan jokasta suomalaista nyt viime päivinä. Asioita joita ei kannata tehdä Suomessa heti kesäaikaan siirtymisen jälkeen: vaihtaa autoon kesärenkaita, viedä toppatakkia kesäsäilöön, elätellä liian suurii toiveita kevään alkamisesta. Tässä kohtaa toivois et vois vaan painaa talven offille jostain nappulasta. Pliis. Mutta valoo pimeyden reunalla, säätiedotus lupaa loppuviikoks aurinkoo! Jospa kerranki ois Pekka Poutaan uskominen ja tää takatalvi loppuis näin lyhyeen.

Tällasia ajatuksia näin pikkulauantain kunniaks, (toivottavasti) aurinkoista loppuviikkoa!

<3: Noora

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *