Ei enää vauva

Se oli yks lokakuinen aamupäivä, tarkalleen ottaen lokakuun viiminen, kun sain tietää odottavani pienen pientä ihmettä. Vaan 8 kuukautta ja muutamaa päivää myöhemmin tää ihme oli ekaa kertaa äitin sylissä. Vitsi mikä tunne, iha uskomaton. Siitä vielä vuosi eteenpäi ja se samanen tyyppi matkii suden ääntä pyynnöstä ja kiipeilee ite loivii rappusia ylös vaiks edelleen tuntuu, et siit lokakuisesta aamupäivästä ois vast pieni hetki aikaa.

Mun raskausaika oli varmasti paljon helpompi mitä monelle muulle, mut mulle silti raskas. Kärsin keskivaiheilta loppuun asti melko kovista liitoskivuista, eikä kovin montaa äitiyslomapäivää ollut kulunut, kun jäin aamulla jumiin sänkyyn selkäkivuissani. Viimisinä viikkoina en tunnistanu enää omii nilkkojani nilkoiks, saati että oisin saanu yksiikään kenkiä jalkaan. Viimiset raskausviikot kulu kaikkia mahdollisia kippaskonsteja testaillen synnytyksen käynnistymiseks ja lopulta Vilhelmiina synty 12 päivää lasketun ajan jälkeen. Kun vihdoin koitti se kuuma heinäkuinen päivä, jollon päästiin sairaalasta kotiin koko kolmehenkinen perhe yhdessä, tunsin olevani taas se Noora joka olin ollut 9 kuukautta aiemmin. Tai ainakin vähän lähempänä sitä, ihanis omis housuissani ja kengissäni, kuitenki viel noin 15 kiloo kookkaampana.

Alun pienii mahavaivoja ja ajottaisii nukahtamisvaikeuksia lukuunottamatta helpolla päästiin pääasiassa koko vauvavuoden ajan. Vilhelmiina rakastaa mennä ja touhuta yht paljon ku äitinsä, eli hirveesti ei oo ehitty kotona tylsistyy. Ihana ja helppo vauvakaan ei tietenkään meinaa sitä, että joka aamu noustaan sängystä yhtenä aurinkona ja päivät on pelkkää hattaraa ja vaahtokarkkia. Ollaan oltu väsyneitä, aika ajoin huonotuulisia, unohdettu huomioida itteämme ja toisiamme. Siitä huolimatta ja just sen takia vauvavuoden yhteenvetona totean, että ei helppoo eikä aina kivaakaa, mut silti niin täydellistä ja päivääkää en vaihtais. Enää meillä ei asu tyttövauvaa, vaan taapero. 1-vuotias, kovatahtoinen, huumorintajuinen, nauravainen, kärsimätön, vauhdikas ja ihan uskomattoman söpö taapero.

Mun vinkkejä tuleville vanhemmille lapsen ekaks vuodeks vois olla ainakin seuraavat:

Isoäidit antaa hyvii neuvoja, mut myös aivan surkeita. Maalaisjärki.

Tuttii ei ihan oikeesti tarvii keittää joka kerta, kun se on osunu lattiaan. Been there, done that.

Melko todennäkösesti vauvan vaatteet sotkeentuu just sillon, kun vaihtovaatteita ei oo mukana.

Äitiyttä ja vauva-arkee voi käyttää tekosyynä oikeesti mille vaan, testaa vaikka. Jos joku sanoo ettei voi, älä usko.

<3: Noora