Miks on parasta olla äiti?

Äiti. Vitsi miten ihanalta se kuulostaa ihan joka ainoo kerta, kun joku puhuu musta Vilhelmiinan äitinä. Ja mä en osaa edes kuvitella kuinka ihanalta se kuulostaa sit kun sen kuulee ekan kerran oman lapsen suusta. Musta on niiin ihmeellistä ja mahtavaa, että vaikka kaikki muu mun elämässä muuttuis, ni oon äiti ihan mun koko loppuelämäni ajan. Täst aiheesta vois varmasti kirjottaa vaikka ja kuinka, mut mäpä ajattelin jakaa teille mun henkilökohtasen, ihan sekajärjestyksisen TOP5:n liittyen äitiyteen ja vauva-arkeen! Elikkäs here we go:

  1. Ihan järjetön ja loputon rakkaus. Oonhan mä nyt rakkautta tuntenut ennenkin, mut en taatusti näin suurta. Ja se vanhemman ja lapsen välinen yhteys, sitä en kyllä osannu edes kuvitella ennen kun sen itse pääsin kokemaan. Rakkauden lisäks myös se ylpeyden tunne joka kerta, kun Vilhelmiina oppii jonkun uuden hienon taidon tai sormiruokailee hienosti tai silittää kaverin poskee repimisen sijaan.
  2. Kotiäitiys on ihanaa. Oon kyllä aika yllättyny siitä kuinka rentoo meil loppuviimeks on kahdestaanki kotona. Ja siitä, että mä pystyn vauvan kaa tekee aikalailla kaikkea samaa, mitä tein ennen vauvaaki.  Ei se oo vauvan kaa yhtään sen hankalampaa kun ilmankaan lähtee vaikka shoppailureissulle toiseen kaupunkiin tai mennä ravintolaan syömään. Useimpina päivinä meil on ohjelmaa, mut lapsen saamisen myötä oon oppinut rakastamaan ihan kotipäiviäkin. Kun ei oo kiire mihinkään ja Vilhelmiinan päikkärien ajan mulla on aikaa häärätä omii juttujani. Oon kyllä hirmuonnellinen siitä, et mun on mahdollista olla kotona nyt vielä äitiysloman loputtuakin.
  3. Oman lapsen nauru. Ja hymy. Luulin ettei olis mitää ihanempaa kun ne ihan ensimmäiset pienet hymyn pilkahdukset, mut kyl ne on ihan yht ihanii viel monen kuukaudenki jälkee. Ja joka ainoo kerta kutitellessani Vilhelmiinaa ja hän nauraa sitä ihanaa, niin aitoo pienen tytön nauruu, mun sydän meinaa pakahtuu onnesta. Ja mä kyllä itekkin nauran ja hymyilen nykyään paljon enemmän ja pienemmille jutuille, kuin ennen vauvan saamista.
  4. Pienistä asioista stressaaminen veks. Oon aina ollut tosi kova stressaaja. Vieläkin kyllä oon jossain määrin, mutta sellasista turhista asioista en enää onneks stressaa. Likanen tukka, finni leuassa, toista viikkoo venytetyn lenkin venyttämine edelleen, ihmisten mielipiteet musta, herkkujen syömine viidettä päivää putkee. Asiat millä ei oikeesti oo mulle mitään välii, joista vuos sitten sain järjestettyy itelleni suuren henkisen kriisin.
  5. Saan shoppailla hyvällä omatunnolla. Tuo minimimmi kasvaa niin nopsaa ja vaatteet jää pieniks, että on oikeesti ihan lupa ostella niitä ihanii vauvanvaatteita. Isompana ku vaatekoko menee jo yli vuoden päivät, voin ehkä sit käyttää shoppailun syynä kulumista? Tähän kohtaan lisättäköön vielä sellanen ylpeydenaihe, että vauvan myötä oon oppinut ostamaan vaatteita myös käytettynä! Lasten ja etenkin vauvojen vaatteita löytyy kirppikseltä usein tosi hyväkuntosina, kun eihän ne tosiaan kauaa päälle mahdu. Oon tehnyt todella hyviikin kirppislöytöjä, tuutte sellasistakin varmasti kuulemaan jatkossa lisää.

Mitä juttuja sun vauva-, koira-, tulevavauva-, työ-, lapsi-, tai koulu-arjen top vitoseen kuuluu?

<3: Noora

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *