Vastaus kysymykseen on melko hankala. Ei vaan siks, että Suomen neljä vuodenaikaa on vuosi vuodelt alkanu muistuttaa enemmä toisiaan, vaan myös siks et jokases vuodenajas on oma viehätyksensä. Pohdiskelin aihetta pienel mittakaavalla jo pari päivää sit Instagramin puolella ja moni tuntuki oleva mun kaa aika samoil linjoilla. Se ei sit kuitenkaa mulle riittäny ja päädyin pallottelemaa asiaa mielessäni vähän lisää ja loppujen lopuks rustailee ajatukseni tänne.

Mä en koe olevani alkuunkaan talvi-ihminen. Paksut toppatakit, auton jäiset ikkunat aamusin, liukkaat pihatiet ja mohlot talvikengät ei oo ollenkaan mun juttuja. Kuitenki joulu on asia ihan eriksee; se tunnelma on niin mun makuun ja jouluaattoon alan laskee päivii aikalail syyskuusta. Eka joululahja odottaa jo kaapis ostettuna. Joulu vois helposti olla seikka mikä kumoais kaiken mist en talves tykkää ja nostais sen neljästä vuodenajasta ykkössijalle mun lempparilistalla.

Keväässä ihanin juttu on se lupaus tulevast kesästä. Valon määrä lisääntyy ja luonto alkaa pikkuhiljaa heräilee henkii talven jäljiltä. Kevään  iha ehdottomasti huipuin päivä on se, kun huomaa ekan kerran pärjääväs ulkona ilman takkii. Ihmiset alkaa keräilee ittees ylös kaamosmasennuksistaan ja kaduil voi jopa nähdä elämää. Kaikes kauneudessaa kevät on kyl alkutekijöissää kaikist rumin vuodenaika. Lumet alkaa sulaa ja maa on lähinnä koirankakan täyteistä mutalilluu ja harmaampaa kun Hartwallin lonkero. Hassuu miten yhden kolmikuisen kauden aikana sama kadunpätkäki voi näyttää sekä supermasentavalta että ihan uudestisyntyneeltä ja hehkuvalta.

Vihdoin ja viimein kesä! Eiks usein aleta tekee seuraavan kesän suunnitelmii heti edellisen loputtuu? Kesä on kyl ihan ihmeellisen ilosta ja onnellista aikaa. Kaikki tuntuu olevan hirveen hyvällä tuulella ja satakuntalaisistaki kuoriutuu jopa vähän kauppajonos toisillee keskustelevii olentoja. Rakastan kesäs erityisesti lämpöö, auringonlaskuja, loputtomii jäätelöitä, kesäreissuja, piknikkejä ja grilliruokaa. Niin ihana ku kesä onki, on siinäki pienen pieni varjopuolensa. Onks kuulolla muita, jotka on huomannu stressaantuvansa kesästä? Mä ainakin voin tunnustaa jotenki alitajusesti jatkuvasti miettiväni, et ollaanko nyt varmasti tehty tarpeeks kaikkee ja oonko muistanut nauttii tarpeeks, oonko ottanu tarpeeks kuvii muistoks ja ollaankohan kesän aikana nähty kaikkia kavereita?

Ajatus päiväst toisee eilistä pimeemmist illoista ja lenkkipolun lätäkös puljanneist lenkkareista märkine sukkinee ei saa mua odottamaan syksyy ollenkaan. Hauska silti, miten asia jonka miellän todellaki syyskauden negikseks – vesisateet – tekee myös juuriki sen oman tunnelmallisen ripaukses mitä ilman syksy ei ois niin ihana. Etenki nuorempana syksy on kyl ollu mun eniten odottama vuodenaika. Kaikki kaverit täytti vuosii jo alkuvuodesta, mä surkeena vasta syyskuun loppupuolella. Joulun lisäks oon myös oikee kunnon synttäri-ihminen. Mun syntymäpäivän lisäks syksys on kyl hirveesti muutaki ihanaa, ykkössijalla lenkkimaiseman muuttuminen ihanan värikkääks satumaaks. Takkatuli, villasukat ja kynttilän valo hämärinä, viel kuitenki suht lämpösinä syysiltoina, ai että.

Summa summarum yhteenvetona todettakoon, syksy ja kesä kulkee mun listalla niin käsi kädessä kun vaan voi. Ehkä kompromissina sanosin siis mun lempparivuodenajaks alkusyksyn, jollon alkaa olee jo ihanan värikästä, mut kumminkaa ei viel kylmää. Heitä alas kommentil mikä on sun lempivuodenaika?

<3: Noora