Tässä ja nyt

Eilen lämpömittarin näyttäes yli kahtakymmentä astetta päätettiin korkata Vilhelmiinan nimpparilahjaks saama uima-allas. Yhdestä 10litran ämpärillisestä lähes puolilleen tullu allas oli sit just eikä melkeen sopiva meiän minimimmille. Yli tunnin neiti viihty, välil äitin sylis lämmitelle ja sit taas hiuka vedes läiskytelle. Ja voi vitsi, et hän nautti. Ja mä nautein siitä, et sain katella ku hän nauttii. Lapseni onnee katelles tuli mullekki iha hirveen onnelline olo ja mietein, et tää hetki on just nyt mun ihan lempparihetki. Kui usei oikeestaan tulee ajateltuu noin?

Liian usei huomaan aina vaa odottavani ja odottavani jotain, millon mitäki. Sitä, et ois vielä lämpimämpi päivä, viikonloppuu tai jotain kivoja juhlia. Aina mukamas joku tätä hetkee kivempi juttu on tulossa ja arki meinaa pyörii sen sit ku -ajattelun kautta. Sit ku oon laihempi, ni puen ton paidan päälle. Sit ku Vilhelmiina on isompi, ni tehdään kaikkii kivoi reissuja. Entäs jos mä en ikinä ookkaa laihempi? Entä jos Vilhelmiinan kasvaes meil ei syyst tai toisest ookkaa mahdollisuutta reissailla? Sit ku sitä ja sit ku tätä, mut ne jutut vois oikeesti tehä myös heti.

Hetkes elämine tuntuu itsestääselvyydeltä, vaiks tosiasias mul ainaki on sen suhtee opittavaa. Mitä jos just tää hetki onki koko kesän unohtumattomin, nauteinko siit just sil hetkellä? Mitä jos just tää päivä on kesän lämpimin ja säästelin sitä mun lempparishortsiasuu viel lämpimämmän päivän varalle?  Seuraavaks tavotteeks voiski ottaa opetel olemaa se tyyppi, joka ei ajattele vaan huomista tai ens viikkoo. Et useemmin tajuis tehä just tästä hetkestä sekä itelle että muille parhaan mahdollisen ja ottaa siit kaiken ilon irti. Pysähtyy ja miettii, et vitsi on ihanaa. Just tässä ja just nyt.

Ihanaa kesää, nauttikaa hetkestä, lämmöstä ja toisistanne!

<3: Noora