Olen tonkinut viimeisen tunnin lentokentän kahvilassa laukkuani ja etsinyt kotiavaimia epämääräisten muistikirjojen ja matkalippujen keskeltä. Ehkä tämä ulkopuolisen silmiin näyttää jonkinlaisen kosmopoliitin normitoiminnalta. Pöydällä on Instakelpoinen latte ja laukusta kaivettu viikko takaperin sitten korkattu Fenty Beautyn Stunna. Tavoitteena oli Helsingissä hamstrata kentältä vielä enemmän punaista huulipunaa ennen lennon lähtöä ja viimeinkin näpytellä blogiin avaus puhelimella. Hamstraus onnistui mutta kentällä aika meni haahuiluun. Aloitettu postaus lähtee (lähti!) kuitenkin eetteriin vasta Lontoossa. Hohdokkuus on kuitenkin toiminnasta kaukana vaikka Lontoossa taas ollaan joululoman jälkeen. 

  Lontoon suurkaupunkiglamourin sijasta Heathrow’n kentältä odottaa vartin päästä bussikyyti kauemmas pohjoiseen kaupunkiin joka on ollut meikäläisen kotikaupunkina useamman vuoden ajan. 

 Perillä odottaa politiikkaa sivuava väitöskirja, työ joka ei ole hohdokasta eikä liity väitöskirjaan mitenkään, huonosti pelaavan paikallisen lätkäjoukkueen kausikortti sekä tyylikkäästi perseelleen mennyt monivuotinen on-off-suhde jossa puhuttiin vielä hiljattain yhteenmuutosta ja ehkä jopa – shock, horror – perheestä. Siis puhuttiin. Tällä hetkellä ei sitten puhutakaan mitään koska liiallinen rehellisyys ei ilmeisesti olekaan hyväksi ihmissuhteille. On-off on nyt sitten lopullisesti kai off.

 Se punainen huulipunakin varmaan vedetään huulille vain kotioloissa mieltä piristämään, sillä tässä ei juurikaan ulkoilu ihmisten ilmoilla kiinnosta, vaikka kohta on palattava kaiken lisäksi töihin kuuntelemaan työkavereiden lapsellisia raivareita (näistä epäilemättä lisää myöhemmin). 

Henkisesti stressaavan Suomen loman jälkeen suunta on siis viimein kotia kohti. Vuonna 2018 olisi  tarkoitus koittaa niitä harrastuksia joista olen haaveillut vuosia, ja päättää mihin elämä vie valmistumisen jälkeen. Opetella vähän uusia kieliä suunniteltuja ulkomaan matkoja varten. Huvikseen voisi vaikka ottaa viulutunteja. Ihan mitä vaan että pääsisi rämpimään yli siitä henkisestä suosta mitä elämä on ollut yli vuoden ajan. Jotain tarttis tehdä, varmaankin. Saman ajatuksen siivillä päädyin avaamaan tämän bloginkin. Tutkimuksen takia pitäisi pitää akateemisempaa blogia kohon ei yleinen avautuminen ehkä sovi samaan malliin kuin yksityiseen blogiin – ja tässä sitä nyt ollaan. 

Welcome to my life. Tästä jatketaan. Enemmän glitteriä ja kahvia.