Viisikko valloittaa Vallettan
Matka Maltalle alkoi hyvin hyvin aikaisena syyskuisena aamuna. Auto täynnä aamu-unisia nuoria ja vähän vanhempiakin suuntasimme kohti Helsinki-Vantaata. Moottoritie ei ollut kuuma vaan säkkipimeä. Kerrasta oikea ramppi ja auto parkkiin, jonka jälkeen bussilla terminaaliin.
Viidestä matkaan lähtijästä kaksi ei ollut koskaan lentänyt ja kolmaskin vain kerran Lappeenrannasta Helsinkiin ̶ melkoisen jännittäviä hetkiä siis luvassa jo turvatarkastuksessa. Sekä kokeneemmat matkaajat että ensikertalaiset selvisivät kuitenkin kommelluksitta tarkastuksen läpi; Oak Barrelin kautta siis lähtöportille odottamaan koneeseen pääsyä.
Olimme onnistuneet saamaan kaikille paikat samalta riviltä, vaikka kone olikin melkoisen täynnä. Nuorta miestä jännitti koneen nousu niin hurjasti, että hän vahingossa nielaisi korvien lukkiutumista estämään annetun purkan nousukiihdytyksen alussa.
Neljän tunnin Finnairin lento oli ohi miltei ennen, kun ehti alkaakaan. Ainakin herkullista mustikkamehua ei missään nimessä tarjoiltu tarpeeksi! Laskeuduimme Maltalle paikallista aikaa yhdeksän kieppeillä aamulla. Ilma oli lämmin ja aurinko lämmitti ihanasti ihoa, joka oli jo melkein ehtinyt unohtaa, miten hyvältä helle tuntuukaan.
Perinteisten saapumiskiukuttelujen ja parin vesipullon jälkeen onnistuimme löytämään lentoaseman edessä oikealle bussipysäkille (linja X1 Vallettaan). Lippuautomaatti oli rikki, joten edulliset muutaman euron liput ostettiin kuljettajalta. Reilu puolen tunnin bussimatkan aikana ehdimme nähdä kuljettajan vaihdon, ratsastuskeskuksen sekä upeita välimerellisiä maisemia.
Kyyti päättyi Vallettan keskustan ulkopuolella sijaitsevalle linja-autoasemalle. Matkalaukut ja kimpsut ja kampsut mukanamme raahustimme koko sakki sillan yli Vallettan kävelykeskustaan ja aloimme kuumeisesti etsiä ruokpaikkaa, koska yhdellä jos toisellakin alkoi jo maha kurnia. Pian löytyikin italialaistyyppinen kahvila, jossa kukin sai nenän eteensä erinäköisiä leipiä, jotka saivat edustaa sekä aamupalaa että lounasta.
Nuorisolle tärkein kriteeri ruokapaikan valinnassa oli toimiva wifi. Minulle herkulliset kylmät juomat.
Kuvut täynnä lähdimme etsimään varaamaamme huoneistoa, vaikkakin kello ei aivan vielä näyttänyt ilmoitettua luovutusajankohtaa. Välimatkat sokkeloisilla kaduilla olivat todella lyhyitä, mutta oikean talon löytäminen ei onnistunut aivan ensimmäisellä yrittämällä. Tusina vaaleita taloja, mäkiä ja rappusia myöhemmin oikea talo ja jopa oikea ovikin löytyi. Huoneistossa oli kuitenkin paikalla herrasmies siivoamassa paikkoja, joten pääsimme sisään, vaihdoimme vaatteet ripeästi ja lähdimme pois jaloista. Kuuleman mukaan siivoukseen menisi vielä tunnin verran.
Päätimme lähteä käymään katsomassa maisemia rannassa, joka oli heti seuraavaan korttelin takana. Mistään hiekkarannasta ei siis ollut kyse, vaan koko rantaviivan pituisista vaaleista kalkkikivikallioista. Yhtä kaikki, maisemat olivat upeat; meri sininen ja taivas kirkas. Rannalla oli kalastajia ja heillä seuranaan tietenkin saalista odottavia kissoja.
Lähdimme kiertämään kaupunkia rantaa myöden ja sitten kiipesimme takaisin keskustan vilinään. Pienet matkalaiset kaipasivat muutaman tunnin kiertelyn jälkeen lepoa, joten heille oli tarjolla viilentymistä hyvinvarustetulla huoneistolla. Majapaikassamme oli reilunkokoinen keittiö, 2 kylpyhuonetta ja kaksi makuuhuonetta sekä olohuoneessa levitettävä sohva. Muiden huilaillessa kävin itse tutustumassa vielä Hastings Gardensin valloittaviin maisemiin lahden yli Manoelsaarelle ja Sliemaan.
Pienen huilin jälkeen päätimme lähteä katsomaan kuuleman mukaan upeaa auringonlaskua sekä etsimään illallispaikkaa, josta saisi herkullista apetta. Nuorimmainen sai päättää, mitä ruokaa hänen teki mieli syödä.
Pasta sopi koko porukalle oikein mainiosti, joten hakeuduimme Old Theatre Streetille, jossa oli vierivieressä herkullisen oloisia ruokapaikkoja. Pastaa näytti tarjoavan Pastaus-niminen ravintola, jota oli kovasti kehuttu arvosteluissa. Tiskillä oli esillä varmasti tusina erilaista pastaa, joista valittiin sopiva makarooni omaan annokseen ja liitutaululistaltalta siihen maittava kastike. Palvelu oli kerrassaan ystävällistä ja ruoka erinomaista; tosin ne pienemmätkin annokset olisivat varmasti riittäneet.
Valloittava paikka ja upeita puhtaita makuja ruuassa; ehdottomasti kokeilemisen arvoinen! Vatsat täynnä olikin hyvä hiljalleen siirtyä huoneistolla yöpuulle.
Seuraavassa postauksessa vauhdikkaan minilomamme muut päivät. Reissu kesti siis kokonaisuudessaan vain pitkän viikonlopun verran eli torstaista sunnuntaihin.
