Viimeksi kerroin kotimaan matkailusta äidin kanssa. Olen myös lukuisia kertoja matkustellut eri puolilla Eurooppaa hänen kanssaan. Siitä sain ajatuksen puida vähän tarkemmin erilaisten matkakumppaneiden vaikutusta matkaan ja sen sisältöön.

Pienenä ollessani perheemme lomamatkat suuntautuivat poikkeuksetta Viroon, kävimme 4 päivän lomalla Pärnussa useammin kuin jaksan muistaa. Pärnu olikin tuohon aikaan vilkas ja eläväinen turisti- ja kylpyläkaupunki, mutta kuuleman mukaan nykyään turistivirrat ovat hiipumaan päin. Yhteiset perhematkat sisälsivät hemmotteluhoitoja ja paikallisiin nähtävyyksiin tutustumista erinomaisen ruokakulttuurin lisäksi. Samankaltainen sisältö kuuluu tietenkin myös nykyisin omatoimimatkoihini mitä erinäisimmässä seurassa, matkanjohtaja vain on vaihtunut. Kultaisella 90-luvulla tekemämme matkat olivat Ikaalisten matkatoimiston tai muun vastaavan matkanjärjestäjän valmiita pakettimatkoja bussikuljetuksineen ja puolihoitoineen päivineen. Nyt matkajärjestelyistä vastaan minä yksin tai yhdessa matkatoverini kanssa.

Äidin kanssa matkustettaessa saan yleensä melko vapaat kädet totetuttaa matkasuunnitelman, vierailukohteet, majoituksen, matkaliput ja aikataulut. Viime kesäinen matka Puolaan valikoitui kohteeksi hänen toiveestaan, sillä Auschwitziin pitäisi kuulemma päästä. Pienen kikkailun jälkeen löytyi edulliset lennot Krakowaan ja paluulennot Varsovasta Helsinkiin, joten pitkäaikainen haave toteutui. Vierailimme Krakovassa ollesamme sekä Auschwitzissä että Wielizckan suolakaivoksella. Molemmat mielenkiintoisia ja näkemisen arvoisia paikkoja, kumpikin tavallaan. Äitini englannin kielentaito rajoittuu kutakuinkin lauseisiin ”How much?” ja ”Thank you”, joten saan usein kunnian toimia tulkkina, kuten Puolan matkaan sisältyneillä opastuskierroksillakin.

Matkaa suunniteltaessa hyvä pohjatyö auttaa löytämään enemmän vaihtoehtoja matkan toteutukseen. Pitää punnita valitsenko helpoimman, edullisimman vai nopeimman tavan toteuttaa saamani idea tai saavuttaa valitsemani kohde. Valinta riippuu tietenkin monesta asiasta, kuten matkaseurasta (haluaako hän säästää rahaa menemällä kävellen vai päästä helpolla valitsemalla taksin), joukkoliikenteen saatavuudesta (herätäänkö aikaisin vai maksetaanko ylimääräistä), säästä (kierrätäänkö pakolliset nähtävyydet jalan vai sightseeing-bussilla), matkakohteesta (puhuuko kukaan englantia eli jos tarvitsemme apua, onko sitä saatavilla) ja niin edelleen!

Ystävien kanssa matkustettaessa matkasuunnitelmat tehdään usein enemmän yksissä tuumin, sillä kullakin matkalaisella lienee tarkemmin mielessä, mitä kaikkea matkalta odottaa. Olen kuitenkin usein ollut se, joka loppupeleissä hoitaa lippuvaraukset sekä lentokoneisiin että museoihin, varaa majoituksen ja selvittää edullisimman joukkoliikennevälineen. Pidän tätä vastuullista tehtävää mielekkäänä ja miellyttävänä: tiedän ainakin mitä on tulossa ja miten asioiden tulisi sujua. Tuntuu nimittäin välillä orvolta olla vieraassa maassa jonkun muun asiantuntemuksen varassa. Nytkin olen jo suunnitellut puolet tulevan Kroatian matkan ohjelmasta, vaikka sen ajankohdasta ei ole vielä aavistustakaan…