A (non)Smokin`Badunk-a-dunk

kalsarit.jpg

Joogaopettaja hymyili leveästi ensimmäisellä tunnilla kun kerroin lopettaneeni tupakoinnin viisi päivää aiemmin.”Sun kropassas tulee tapahtumaan todella jänniä asioita seuraavien viilkkojen aikana, jännempiä kuin sitten murrosiän” hän sanoi tuolloin.

Jaahas. Niinpä näkyy. Tuttu juttu. Murrosiässä kropalleni ei nimittäin tapahtunut yhtikäs mitään.

Nada. Zilch. Lukuunottamatta tietenkin 15-vuotiaana lantioni kokemaa yllättävää kasvupyrähdystä, jossa muu keho ei aivan pysynyt mukana. Siihen aikaan ei muuten kukaan ollut kuullutkaan Jennifer Lopezista tai Ghettoperseestä. En siis saanut osakseni ihailevia katseita, ainoastaan järkyttävän määrän raskausarpia takalistooni. Vuosikausien ajan näytin kesäisin takaapäin tiikerin negatiivilta.

Mutta ei siitä sen enempää.

Kerroinko jo, että tupakkalakon lisäksi uusin samalla täysin myös ruokavalioni? Lihaa ja kasviksia, vehnä ja sokeri pois, tiedätte kyllä nämä jutut.

Käyn joogassa hikoilemassa (tunaroimassa) kolmesti viikossa, kerran viikossa Taijissa, ja loppuina päivinä juoksen. Tämä kaikki siis ihmiseltä, joka on syönyt burgereita ja maannut sohvalla viimeiset kuusi vuotta.

Luulisi jotain jo tapahtuvan.

Mutta ei. Se kilo ei kuulkaa hevillä halua luopua kavereistaan.

KOLME viikkoa vaaka on näyttänyt samaa lukemaa. Tarkistin patterit. Kokeilin joustaako parketti ehkä siltä kohdalta. Punnitsin epätoivoissani jopa jakkaran tarkistaakseni ettei laite ole epäkunnossa. Ei ollut, ei.

Alan pikkuhiljaa hermostua tilanteeseen. Nikotiinideprivaatio-raivo on korvautunut Läski-angstilla.

Jooga alkaa jo sujua paremmin. Opettaja tosin teki sen virheen, että sanoi tänään lähtiäisiksi, että ”Hyvin meni, mutta älä suorita. Tää on joogaa. Asenne on tärkein…” hymyilin kireästi. ”Sulla oli ton loppurentoutuksen kanssa vaikeeta..häiritsiks sua ne muut ihmiset siellä vai…?” kohautin harteitani, mutta halusin tarttua häneen ja karjua; ”ÄLÄ SUORITA?!?Kuulkaas leidi, mä painan VIISKYT-VIIS-VITUN-KILOA huolimatta siitä etten syö (enkä varsinkaan juo) sitä mitä haluaisin, ja kaikki sohvalla makaamis-aikani on muuttunut tukkamärkänä juoksemis-ajaksi. Totta HELVETISSÄ mulla on vaikeuksia rentoutumisen kanssa!!!” 

Kun hetken hengitin syvään, huomasin jotain. Pystyin hengittämään syvään. Todella syvään.

Tajusin myös, että tänään pystyn nousemaan portaat viidenteen kerrokseen keveästi, ilman hengästymistä. Melkoinen ero parin viikon takaiseen, jolloin olisin joutunut pitämään yskimistauon kolmannen kerroksen kohdalla, mistä olisin jatkanut viidenteen kasvot sinisinä ja hinkuen. En yski enää myöskään öisin.Iho on parempi. Ehkä. Maistan ja haistan asioita. Se on uutta. 

Ehkä hötkyilen liikaa. Muutos ei tapahdu yhdessä yössä, vaan huomaamatta, pikkuhiljaa.

Kenties se ghettopersekin siitä pienenee. Joskus vielä.

*Huokaus*

 

 

Kommentit (1)
  1. Hei ghettobooty on uus musta. Kaikki treenaa gluteus maximusta salilla. 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *