Lapsia vai ei?
Olen aina pitänyt lapsista ja siksi olenkin kai elämäni aikana ollut paljon
tekemisissä nimenomaan lasten ja nuorten parissa.
Juttelen myös mielelläni lapsista ystävieni kanssa sekä touhuan heidän lasten kanssaan.
Siksi olen kai itsekin aina olettanut – kuten kaikki muutkin –
että totta kai minä haluan lapsia, miettimättä asiaa sen enempää.
Neljän vuoden takainen kuva ihanaisen kummityttöni ristiäisistä.
Viimeaikoina pohtiessani tulevaisuuden kuvaani huomasin kuitenkin siitä uupuvan jotakin,
nimittäin se lapsi. Sen huomasi niin yksittäisistä asioista että siitä ite kokonaisuudesta,
mutta tajusi pohtia koko lapsiasiaa vasta puhuttuani unelmakotihaaveista ystäväni kanssa.
Hänen unelmakodissaan olisi 4-5 huonetta, jotta tulevat lapsetkin sitten mahtuisivat.
Omassani taas 3 huonetta ja ns. ”ylimääräiselle” huoneelle oli täysin muut
käyttötarkoituspläänit kuin se lapsen sijoittaminen sinne tavaroineen.
Siinä vaiheessa heräsin pohtimaan asiaa: haluanko minä lapsia?
Kun puhuimme tulevaisuudestamme yhdessä miehekkeeni kanssa asia alkoi valkenemaan.
Pystyimme kuvittelemaan meidät kyllä tarpeeksi hyviksi vanhemmiksi
ja kasvatuksenkin suhteen olemme hyvin samoilla ajatuksilla,
mutta totesimme mahdolliseksi ettei sitä päivää meille silti koita
– ja jos koittaakin niin yksimielisisesti päädyimme siihen pienimpään lukumäärään.
Emme tässä vaiheessa sulkeneet kumpaakaan vaihtoehtoa vielä pois
vaan totesimme katsovamme asiaa sitten myöhemmin, kun on sen aika.
Tarkoitti se sitten sitä, että toinen meistä alkaisi haluamaan lasta
tai sitä, että ehkäisy sattuisi joku ”kaunis” päivä pettämään
tai vaikka sitä, että alkaisimme pohtimaan jo tuotannon lopettamista.
Tuli jälkeenpäin pohdittua myös miksi aikoinaan olen haaveillut niin perhekeskeisestä elämästä.
Vastaus ei oikeastaan ollut yllättävä, nimittäin menin vain sen mukaan mitä minusta odotettiin
ja minulta haluttiin miellyttääkseni muita kuten olen tuntunut tässä elämässä usein tekevän.
Näin tarkemmin jälkikäteen mietittynä, en ole tainnut ikinä todella haluta lapsia.
Olen enemmänkin haaveillut pienessä pääkopassani rauhallisesta,
mukavasta sekä tasapainoisesta arjesta yhdessä puolisoni kanssa
eikä siihen kuulunut lapsia kuin vasta jutellessani jonkun toisen ihmisen kanssa.
Aika siis näyttää mitä tuleva tämän asian suhteen tuo tullessaan.
Vaikka minulla onkin tällä hetkellä ajatusta asian suhteen,
niin tulevaisuudessa voin olla siitä erimieltä.
******
Päivän positiivisuuspilkku:
Saan piakkoin tukkaprojektipostauksen julkaistua
(tiivistetty versio projektista, pääkohdat näkyy kyllä)
eli tukkaprojektin päätös alkaa häämöttämään jo!
