Ladataan...
Notes on a city

Yhdeksän yötä Serbiassa. 

Muutama huomio:

Henkilökohtainen tila on pienempi, ihmiset tulee mitään ajattelematta ihan liki liikennevaloissa, kassajonossa, bussissa. 

Ulkona lenkkeilyä pidetään selvästi vähän kummallisena, mutta en ole ainoa, joka sitä harrastaa. 

Ihmiset saattaa seistä sporakiskoilla odottelemassa ratikkaa. Olin kauhuissani, vaikka hommassa on pointtinsa, kun täällä ei ole julkisen liikenteen aikatauluja vaan täytyy vaan mennä pysäkille odottelemaan seuraavaa sopivaa kulkuvälinettä. Täydellä pysäkillä kiskoilta näkee paremmin, tulisiko oma spora pian. 

Dormissa poltetaan tupakkaa käytävillä, metelöidään halutessaan niin pitkälle iltaan kuin huvittaa, ja pyykinpesu maksaa 100 dinaaria kerta (n. 1€, pesu ja kuivaus). Keskiviikkoisin tulee luuttutäti ja torstaisin lakanatäti, joka vaihtaa puhtaat petivaatteet ja on käärmeissään, jos ei saa tehdä sitä rauhassa.

Kuvat ovat Zemunista, alueelta joka vielä alle sata vuotta sitten oli erillinen kaupunki. Zemun on meidän lähiökortteliin Zvezdaraan ja vanhaan Belgradiin ylipäätänsä verrattuna hyvin rauhallinen ja vähemmän hälyisä. 

 

Ladataan...

Ladataan...
Notes on a city

Tervetuloa asuntolaan! 

Tärkeä homma, sano aina aulasedälle moi. Tai päivää. (Tai toivota hyvää huomenta kello viis iltapäivällä niinku minä eilen.) Kaikki muutkin sanoo, sekä lörpöttelee muutenkin herra mister aulavartijan kanssa. Harmittaa etten osaa serbiaa, aulasetä vaikuttaa aika velikullalta! 

Ja sitten aulasta käytävän päähän oikealle, käydään sisään dormiasuntoon! 

Kun astuu sisään, vasemmalla on tämä minikeittiö ja oikealla vessan ovi. (Unohdin kuvata vessan mut ei siinä kyllä mitään näkemistä olekaan.) Keittiö on täysin varustelematon, ei yhtäkään kippoa, haarukkaa tai kattilaa. Onneksi on asuntolan ruokala, josta lisää myöhemmin. Kun katsoo suoraan eteen, edessä on vielä yksi ovi - siitä läpi ja sisään varsinaiseen huoneeseen! 

 

Tässä on mun nurkka huonetta. Jaan huoneen kahden muun suomalaisen vaihtaritytön kanssa ainakin toistaiseksi - jokainen meistä arvostaisi omaa huonetta aika paljon ja ollaan tahoillamme mietitty omien asuntojen ja muiden ratkaisujen tekemistä. Nyt ollaan kuitenkin täällä kolmistaan ja tullaan oikein hyvin juttuun! 

Oon ottanut kuvat meidän sisään muuttopäivänä, nyt matkalaukut on siivottu lattialta lojumasta avoimina ja oon siirtynyt Argonauteista lukemaan Anni Kytömäen Kivitaskua. Täällä vieraassa kaupungissa on lohdullista lukea iltaisin tutunkuuloista kuvausta metsästä ja suomalaisesta olemuksesta. 

Huone on nafti ja avaimia on hämmentävästi vain yksi kolmelle hengelle, mutta huone on itse asiassa ihan ok-siisti (aion silti ostaa harjan jos en saa lainattua sitä jostain, ennen meidän tuloa ei selvästi oltu imuroitu tai edes lakaisu...) ja avaimet kuuluu jättää edellä mainitulle aulavaksille kun lähtee ja hakea sieltä, jos ensimmäisenä palaa. Ihan okei järjestely, vaikka mietinkin miten vaikeaa olisi vaan teettää jokaiselle oma avain. 

Tässä vielä kuva mun sängystä (seisten) katsottuna. Eli tiivistä on, onneksi ollaan saatu kaikki sovittua ja hommat luistamaan näppärästi.

Jatkan mieluusti vielä vähän dormijuttuja jos kiinnostaa, pari arkielämän juttua on mulle vielä vähän mysteerejä mutta kirjoittelen jahka ne selviää! Ja saa toki kysyä jos on jotain erityistä, mikä askarruttaa :) 

Ladataan...

Ladataan...
Notes on a city

Terkkuja täältä! 

Saavuin eilen, tänään olen hoitanut opintoihin ja täällä elämiseen liittyviä asioita toisen suomalaisen vaihtarin kanssa. Kirjoittelen varmaan joskus syvällisemmin näistä, nyt vain pikainen morotus! 

Eka ruokakauppa jossa kävin - pullaleipää, vähän tuoreita asioita, paljon juomia (alkoholilla ja ilman). 

Täällä on tämmösiä isoja joulukoristeita vielä joka paikassa, ympäri kaupunkia. Hauska nähdä, kauanko vielä niitä näkee vai onko ne kenties ympärivuotinen ilo? 

Eli lyhykäisyydessään: täällä kaikki hyvin! 

Dormistani on nyt pari kertaa kyselty. Sinne pääsen (oletettavasti, Itsenäisyyspäivän juhlinnasta huolimatta) huomenna, viime yön ja vielä tänään oon yötä hotellissa lähellä juna-asemaa. Itse dormi on vähän kauempana keskustasta, esittelen sitäkin sitten aikanaan!

 

Ladataan...

Ladataan...
Notes on a city

Viimeinen päivä kotona. 

Kuuntelen upean Pimeys-bändin singleä Eikö ne tiedä. Tajuan kyllä että biisi taitaa kertoa parisuhteen loppumisesta, mutta lähtöhurupäissäni (ja silkkaa dramaattisuuttani) ajattelen silti että nyt maailma tosiaan loppuu sellaisena kuin sen tähän asti tunnen. 

Hirvittää. Sehän on selvä. 

Olen myös täysin kykenemätön suorittamaan organisoidusti ja ripeästi niitä asioita, jotka pitäisi vielä tehdä. Pestä hiukset. Viedä viimeiset pyykit kuivaustupaan ennen pakkaamista. Pakata. Viedä vanhat kynsilakat ongelmajätteeseen Ruoholahteen. Vaelluskengät olisi pitänyt käsitellä suoja-aineella noin kaksi kuukautta sitten, olen siis tietenkin jättänyt sen tekemättä ja nyt tuskastun kun täytyy ottaa nahkakyllästekin mukaan. Tekemisen sijaan tuijotan kodin seiniä sentimentaalisesti ja mietin lähinnä, minkä valokuvan meistä haluan mukaani ostamaani pleksikehykseen. 

Mun piti kirjoittaa odotuksiani Belgradista, ehkä niiden sijaan teen jonkun kumoutuneet ja tosiksi osoittautuneet odotukset-jutun sitten joskus. 

Lepattava innostus, pienenpieni liekki. Se jonka oon aina tiennyt kantavani ja johon luotan sokeasti tällaisina hetkinä, omaan rohkeuteeni tehdä hulluja asioita jotka tuntuu just oikeilta vaikka pelkään. 

Sitä paitsi, miten voi olla uskomatta universumiin kun Pimeyden jälkeen soi Survivorin Eye of the Tiger

Ladataan...

Ladataan...
Notes on a city

Tervetuloa toiseen osaan postaussarjaa, jossa kerron, miten tähän on tultu. Viimeksi kerroin hakemisesta Helsingin yliopiston kautta, ja lupasin tässä toisessa osassa puhua hakuprosessin etenemisestä siitä eteenpäin.

Rehellisesti sanoen olin lähinnä pöllämystynyt, kun kun sain sähköpostin. Hain ensimmäisenä vaihtoehtonani Hong Kongiin, ja vaikka tiesin kohteen olevan haluttu, en silti ollut jotenkin ottanut tosissani vaihtoehtoa, että lähtisin jonnekin muualle. Sitten kumminkin avasin sähköpostin (pulssi kohosi muuten aika nopeasti pelkän otsikon perusteella) ja siellä se seisoi:

"Dear Ms. XX,

Congratulations!

You have been chosen to apply for student exchange to University of Belgrade - RS BELGRADE01. Now you must apply to your host university according to the host university´s deadlines and instructions. The final decision about the acceptance is always made by the host university. Your stay abroad begins approximately on 15.02.2019 and ends approximately on 30.06.2019. The exact begin and end date of your student exchange will be updated to Mobility Online when you receive final acceptance information from your host university.

What next?"

 

Että Belgradiin? Missä maassa se olikaan? Mitä hittoa?

Toivuin ensijärkytyksestä ja laitoin mielitietylleni ja parhaalle kamulleni viestin. Molemmat vastasivat melkein heti, kannustavasti ja innostuneesti, ja tajusin että haloo, täähän on tosiaan aika siistiä. 

Vasta näiden viestien jälkeen luin saamani sähköpostin loppuun, se sisälsi selkeät ohjeet siitä, mitä minun pitäisi seuraavaksi tehdä: hyväksyä (tai hylätä) kohde Mobility Onlinessa, päivittää tietoni Mobility Onlineen, hyväksyä liikkuvuusapuraha Mobility Onlinessa, ja tehdä hakemus kohdeyliopistoon määräaikaan mennessä, kunhan he ensin lähettävät ohjeet hakemiseen. (Jotkut yliopistot vaativat maksullisia kielitestejä, kuten IELTS tai TOEFL, mutta onneksi Belgradin yliopisto ei, joten minun ei tarvinnut huolia siitä.) Lisäksi joskus helmi-maaliskuussa järjestettiin vaihtoinfo, jossa kerrottiin kollektiivisesti Venäjälle ja Serbiaan lähteville erilaisia vaihtoon liittyviä käytännön niksejä ja yleisiä asioita. Kirjoitin siellä ylös, että rokotukset kuntoon, ja lehmän hermot mukaan, Balkanilla Byrokratia kirjoitetaan isolla beellä.

Hakuohje Belgradin yliopistoon saapui huhtikuussa 2018. Hakupapereihin kuului:

  • Student application form (sent by e-mail)
  • Recommendation letter
  • Transcript of Records
  • Learning Agreement/ for PhD students: Research Plan
  • Copy of Passport
  • Brief CV and motivation

Nämä kaikki tuli toimittaa lokakuun puoliväliin mennessä Belgradin yliopiston yhteyshenkilölle sähkpostitse. Koska aikaa oli ja kandityöni oli kesken, päätin suoraan että alan kokoamaan hakupapereitani vasta kesän jälkeen, eikä sen kanssa tullutkaan mitään ongelmia. Tähän hakuun kuuluu poikkeuksellisen paljon erilaisia lirpakkeita: valtaosa kamuistani sanoo lähettäneensä passikopion sekä yhden tai kaksi muuta pyydettyä lomaketta. 

Päänvaivaa näistä lappusista tuottivat kuitenkin lopulta lähinnä CV:n kasaaminen (valtiotieteen ylioppilaalla ei ole erityisen paljon akateemisia meriittejä muutenkaan, enkä ole mikään kympin tyttö enää, joten höpöttelin yleisesti osaamisestani ja laajasta vapaaehtoistyötaustastani kompensaatioksi), suosituskirje (oli kiusallista kehua itseään - nämä kirjoitetaan tyypillisesti itse, jonka jälkeen suosittelija tekee haluamansa korjaukset ja pistää puumerkkinsä alle), sekä Learning Agreement-lomake eli lista kursseista jotka haluan vaihdossa suorittaa.

Ensimmäisessä hakuvaiheessa (vastaava lirpake täytyy täyttää molemmissa vaiheissa :)) olin laittanut tähän listaan erinäisiä politiikan tutkimuksen kursseja. Nyt olin kuitenkin  löytänyt Belgradin yliopiston politiikan tutkimuksen laitokselle kuuluvan Regional Master´s Programme in Peace Studies-ohjelman verkkosivut, ja vaikka epäilin ettei koko ohjelmaa ole olemassa, laitoin silti löytämääni sähköpostiin kyselyn mahdollisuudestani suorittaa kursseja. Yllätyksekseni sain ripeästi myöntävän vastauksen! Avulias vastuuhenkilö kertoi, mitä kursseja voisin suorittaa ja minkä verran niistä saa opintopisteitä. Näin uskalsin vaihtaa ensimmäisessä vaiheessa valitsemani kurssit neljään rauhan- ja konfliktintutkimuksen kurssiin.

Lokakuussa laitoin sähköpostitse koko nivaskan tiedostoja eteenpäin. Sain pikaisen vastauksen, että osa lomakkeista on tyhjiä ja voisinko ystävällisesti täyttää ne, jotta he voivat käsitellä hakemukseni. Lol. Lähetin uudestaan oikeat, täytetyt lomakkeet, ja jäin odottamaan.

Marraskuun puolivälin jälkeen sain virallisen vahvistuksen hyväksynnästäni. 

On outoa tavallaan tietää vuosi etukäteen, että lähtee vaihtoon, ja saada lopullinen vahvistus vasta niin myöhään. Sanon näin koska käytännössä tässä järjestelmässä kaikki, jotkä läpäisevät ensimmäisen hakuvaiheen, pääsevät vaihtoon - kunhan hoitavat pakollisen toisen haun ajoissa ja keskiarvo ei merkittävästi putoa. Juuri nyt lähtööni on vajaat kaksi viikkoa, ja vaihto tuntuu konkreettisemmalta mutta ei oikeastaan yhtään todellisemmalta kuin vuosi sitten. Olen sanonut kaikille, että lähtöpaniikki iskee varmaan vasta lentokentällä... Katsotaan, miten käy.

Kas näin hain ja pääsin vaihtoon Belgradin yliopistoon! Toivottavasti tästä tekstistä olisi jotain iloa muille vaihtoon mieliville jonain päivänä.

Ladataan...

Pages