Koska en itse meinannut löytää mistään tietoa Nikosiassa asumisesta (okei en kyllä ihan hirveesti etsinytkään), niin ajattelin tehdä tällaisen geneeristen vinkkien kokoelman. Jos vaikka joku pääsisi vielä jonnekin koronasta huolimatta…

Asuminen Nikosiassa

Majoitun Erasmuksen vuokra-asunnossa ja olen ollut tosi tyytyväinen. Asunto sijaitsee kaupungin uudessa keskustassa, kävelymatkan päässä työpaikaltani, ja siinä on siistit, järkevän kokoiset omat huoneet kahdelle hengelle. Lisäksi täällä on ilmastointi, kunnon keittiö, ja kylppäri sisältäen pesukoneen. Ainoa puute on ettei asunnossa ole imuria, täällä täytyy mopata lattioita… Mutta se on pientä. Olen nyt joulukuun yksin täällä isossa kämpässä, kun kämppikseni harjoittelu päättyi jo kuun vaihteessa!

Yleisesti ottaen Kyproksella rakennukset eivät ole kummoisella lämmöneristyksellä siunattuja. Toisin sanoen, jos aiot oleilla saarella muina vuodenaikoina kuin kesäkuumalla, ota herran tähden lämmintä mukaasi. Villasukkien lisäksi kannattaa varautua sateiseen säähän talvella: Nikosiassa ukkostaa tai ainakin sataa kovaa vähintään kerran viikossa. Yleensä kuurot eivät kestä kauaa, mutta ovat intensiivisiä. Pukeutumisesta lisää myöhemmin.

Kolmessa kuukaudessa oon lopulta hävettävän vähän tutustunut Nikosian eri alueisiin. Vanha kaupunki on kauniisti sanottuna tunnelmallinen, vähemmän imartelevasti sitä voisi kuvata myös vähän rähjäiseksi – joka tapauksessa siellä on kiva kävellä päiväsaikaan. Vanha kaupunki on aika tarkalleen keskeltä jaettu Vihreällä linjalla, jonka viertä voi kävellä kunhan ei ärsytä rauhanturvaajia töllistelemällä tai kuvaamalla. Suosittelen, linjalla konkretisoituu pala saaren historiaa.

Nikosiassa on kuulemma tosi hyvä brunssigeimi, mutta ikäväkseni on todettava etten ole saanut aikaiseksi ottaa tästä itse selvää. (Kämppikseni oli enemmän iltavirkku eli hänestä ei ollut minulle viikonloppuisin seuraa ennen puolta päivää, ja pandemian takia olen onnistunut vasta aivan hiljattain saamaan yhden töiden ulkopuolisen kaverin täällä. Vaikka muuten tykkään matkustaa itsekseni, on yksin syöminen ollut minusta aina vähän vaivaannuttavaa, joten brunssittelut on sitten jääneet.) Samaa voinee sanoa baareista ja kuppiloista – koronakin verottaa.

Nikosiassa on aika vähän puistoja tai viheraluetta. Oikeastaan vain yksi kunnollinen, tämä Pedieos-jokivartta seuraava polku joka paikoin laajenee puistoksi. Tykkään lenkkeillä siellä, en ole kaupunkihölkän ystävä muutenkaan ja Nikosian hieman arvaamattomat kuskit eivät suoranaisesti ilahduta lenkkeilijää. Polulle on lukuisia kulkuja, itse tykkään aloittaa Nehru Streetin sisäänkäynniltä (Google mapsista katsoen hyvin lähellä IOM:n toimipistettä, mutta ei siinä kohtaa enää mitään oikeaa toimistoa ole, pelkkä parkkipaikka) ja lähteä pitkälle, aina presidentinlinnan ohi, polkua seuraten. Kaupungin ulkopuolelle mentäessä Troodos-vuoret tarjoavat paljon ulkoilumahiksia metsännälkäisille, jos junailee auton. Kuulemma Akamas-niemimaan luonto on upeaa, mutta sinne asti minä en valitettavasti tule ehtimään tällä reissullani.

Kulkeminen paikasta toiseen Nikosiassa ja Kyproksella

Jos sinulla on halua sekä kykyä vuokrata auto, ja olet valmis seikkailemaan suomalaisen näkökulmasta väärinpäin kulkevassa liikenteessä, onneksi olkoon! Liikkuminen Kyproksella on helppoa. (Puhun nyt Kyproksen tasavallasta. Pohjoisen alueista en osaa sanoa mitään koska koronan takia en ole päässyt käymään siellä.) Huomioi joka tapauksessa, että kyproslaiset ovat hyvin vapaamielisiä kuskeja ja turisteille sattuu vuosittain paljon liikenneonnettomuuksia täällä.

Jos toisaalta olet kuten minä, ajokortiton vielä 26-vuotiaana (kröhöm oon asunut Helsingissä kymmenen vuotta, ei ollut kortille tarvetta) ja siten julkisten armoilla, homma on haastavampaa. Yleisesti ottaen julkista liikennettä on Kyproksella hieman heikosti, koska kaikilla paikallisilla on auto. Normaalisti Helsingissä käytän Google Mapsia reittioppaanani, mutta täällä se ei kerro julkista liikennettä.

Kaupunkien välillä liikennöi Intercity-busseja, ja Nikosian ja muidenkin kaupunkien sisällä on kyllä julkisen bussiliikenteen verkosto. Näitä busseja olen käyttänyt kaikkiin reissuihini lukuun ottamatta toissaviikonlopun retkeäni vuorille, jonne työkaverini lähtivät kanssani. Olin skeptinen noiden bussiaikataulujen suhteen, mutta Intercity-bussien kohdalla ne pitävät hyvin kutinsa! Lähiliikenteeseen en lähtisi minuuttiaikataululla, ne bussit joita itse olen käyttänyt kulkevat noin 20 minuutin vuorovälillä.

Lähinnä kuljen Nikosiassa jalan, mutta muutamia kertoja kuussa olen halunnut Isoon Ruokakauppaan, ja silloin lähden ostarille. Mall of Cyprukseen menee Nikosiasta vajaa puoli tuntia bussilla. Ostarin yhteydessä on myös Ikea: ostin viime viikolla piparitaikinaa, kynttilöitä ja maalaustarvikkeita ja elämänlaatuni parani ainakin 65%. Bussit 158 ja 160 lähtevät Nikosian pääbussiasemalta ja vievät kohteeseen. Bussi pysähtyy suoraan Ikean vieressä, ei voi missata.

Sekalaisia vinkkejä: pukeutumisesta ja tekemisestä

Olen töissä toimistossa ensimmäistä kertaa elämässäni, joten olin vähän hädissäni tänne pakatessani: mitä kannattaa ottaa mukaan? Nyt kahden ja puolen kuukauden jälkeen olen todennut, että muuten pakkailuni sujuivat aika mallikkaasti. Kesän öykkyhelteissä täällä on rennompaa työpukeutumisen suhteen, mutta lähtökohtaisesti töihin kannattaa pukeutua siten, että voi tarvittaessa jakulla, huulipunalla ja korkkareihin vaihtamalla olla valmis pinkomaan edustustehtäviin. Itse olen säilyttänyt korkokenkiäni ja jakkua työhuoneessani.

Sananen vielä pukeutumisesta. Mulla on täällä 3+1 takkia (jakku, siisti trenssi, kevytuntuvatakki, rennompi vakosamettitakki) ja 6+1 kenkäparia: toimistoon kelpaavat nilkkurit,korkokengät jotka ostin täältä, loaferit (joita en ajanut sisään joten ne ovat käyttökelvottomat lol), toimistoon sopivat siistit Vejan nahkatennarit, Birckenstockit joissa hiihtelin surutta töihin kun oli kuuma, juoksukengät, ja flip flopit rantaa sekä sisällä oloa varten. Kaikille on tullut käyttöä. Eli uskallan neuvoa samansuuntaiseen pakkailuun jos tänne tulee kesän ulkopuolella (kesäksi jätä takit minimiin, et tarvitse niitä neljänkymmenen asteen helteessä).

Villikortti-vinkki 1: Pandora- ja Zorbas-nimiset leipomot on auki 24/7 ja niistä saa bougatsa-nimisiä feta-pinaattijuttuja jotka on sairaan hyviä. Niistä saa myös lämmintä ruokaa. Lähin Zorbas on kämpältäni noin kilometrin kävelymatkan päässä, mikä on oikeastaan hyvä, koska en tule käyneeksi ihan joka päivä mutta matka ei silti ole ylivoimainen.

Villikortti-vinkki 2: tuo oma kardemumma jos aiot leipoa 😀 Tämän olen oppinut itse aikaisemmilla, pidemmillä ulkomaanreissuillani. Suomen ulkopuolella myydään ehkä jauhettua kardemummaa tai kokonaisia siemeniä, mutta ei sellaista rouhittua joka kuuluu pullaan.

Villikortti-vinkki 3: Kyproksen kolonialistinen perintö näkyy paitsi siinä, että täällä on ihanan helppoa elää vaikkei osaisi sanoa kreikaksi muuta kuin kiitos ja anteeksi, myös siinä, että pistorasiat on brittimallia! Eli meidän suomalaisten tavalliset laturipäät ei mene täällä seinään, tuo mukanasi muuntopala. Ostin omani Clas Ohlssonilta ennen saapumistani.

Villikortti-vinkki 4: Vihreällä linjalla on kahvila nimeltä Home Cafe, josta saa hyvää linssikeittoa lounasaikaan ja jonne aion tulla uudestaankin etäpäivinä – tänään olen täällä, koska kotitaloni edessä alkoi eilen hemmetin kovaääninen tietyö/putkiremppajuttu. Suosittelen, täällä voi hyvällä tuurilla myös ajautua juttusille UNFICYP:in missiolaisten ja Buffer Zonella työskentelevien kansainvälisen uran ihmisten kanssa.