Yllätys! Teen paluun! Salaa, mutta kumminkin. 

Tai ainakin tunnustelen maaperää sellaiselle. Lähden syyskuun puolivälin jälkeen Nikosiaan, Kyprokselle, tekemään kolmen kuukauden suurlähetystöharjoittelua. Luulen että haluaisin kirjoittaa sieltä samoin kuin kirjoitin Belgradista. Sekoittaen omaani ja yleistä, elämääni ja yhteiskuntaa.

Vaihdoin näin alkajaisiksi blogin nimen, koska vanha ei tuntunut hyvältä ja se oli alusta asti mielikuvitukseton ja suhteellisen röyhkeä kopio ihailemani tunnetun suomalaisen blogin nimestä. Ei tämä uusikaan nimi mikään älynväläystä kummempi idea ole, mutta se ilmentää haluani viedä kirjoituksiani vielä enemmän kohti rauhan- ja konfliktin aiheita. Palataan tähän ehkä jossain toisessa tekstissä. 

Vuosi 2020 on ollu meille kaikille vähän tämmönen. 

Katsotaan nyt, tuleeko tästä mitään oikeesti. Pääsenkö ylipäätään lähtemään (korona 🙃) ja jos pääsenkin, niin tuleeko toinen aalto ja joudun heti arestiin ja takasin Suomeen. Ja haluanko tosiaan kirjoittaa. Niin paljon on nyt eri tavalla kuin reilu vuosi sitten oli Serbiassa.

Vidimo se!