1h/1kuva
Tässä postausformaatissa, jonka pöllin täysin omin luvin ruotsalaiselta bloggarilta, seuraamme mun päivääni Belgradissa kuvien kautta. Keskiviikkona laitoin siis puhelimeeni tunnin välein herätyksen ja nappasin kuvan (melkein) tunnin välein koko päivän ajan. Hajde, aloitetaan!
Aamupesulla.
Asuntolan ruokalan aamupalalla. En ottanut leipää, kun tarjolla ei ollut mitään leivänpäällisiä jostain syystä. Joten söin munakasta ja ”teetä” joka maistuu kyllä erehdyttävästi kuumalta mehulta.
Kävin Belgradin Suomen suurlähetystössä äänestämässä EU-vaaleissa. Äänestyskopissa oli hinaajien kuvia, tuli faija mieleen mutta en muistanut sitten kertoa sille, että ajattelin häntä kun äänestin.
Äänestämisen jälkeen tulin laitoksen lukusaliin opiskelemaan. Tässä taisin tehdä muistiinpanoja liittyen Syyrian konfliktia käsittelevään simulaatiokokeeseen parin viikon päästä.
Kuvakaappaus kännykkäni näytöltä, käytän paljon Googlen kääntäjää kun pitää asioida esimerkiksi kioskilla tai postissa. Aina ei vaan jaksa kielimuuria.
Kuten kuvasta näkyy, mun piti ladata puheaikaa prepaid-liittymääni, johon yleensä lataan vain nettiä. Tarvitsin puheaikaa, koska mun piti soittaa Suomeen tavallinen puhelu, mikä puolestaan johtui siitä, että itselleni epätavallisesti sähläsin ja onnistuin lukitsemaan pankkitilini pois käytöstä. Nauratti oma hölmöily, mutta samalla tilanne oli hieman stressaava: verkkopankki ilmoitti, että mun olisi mentävä henkilökohtaisesti pankin toimistoon jotta jäähdytys voidaan kumota. Mulla ei ollut kuin tuo 400 dinaaria käteistä, eli alle neljä euroa.
Onneksi mun serbialainen kaveri Anja tuli hätiin, lainasi mulle rahaa falafel-lounaaseen ja auttoi mua kioskilla niin, etten lopulta tarvinnut kuvakaappausta.
Laitoksen portaikossa, yritin kahdesti soittaa pankin asiakaspalveluun mutta en saanut ketään kiinni. Tässä vaiheessa alkoi tosissaan pänniä, kun mietin mitkä kaikki asiat vaikeutuu kun mulla ei ole pääsyä tililleni, ja joutuvani pyytämään kamuilta rahaa lainaksi että selviän viikonlopun yli. Yritin hengitellä ja ajatella, että varmaan jokin universumivoima nyt vaan pakottaa mua opettelemaan pyytämään apua. Ja että on hiukan eri asia olla hetkellisesti ilman pääsyä rahoihin, jotka on kuitenkin ihan turvassa siellä tilillä, kuin olla oikeasti rahaongelmainen.
Anja ja lainavillakoira Ella, jonka perään luvattiin katsoa kun Anjan ystävällä oli joku juttu. Ella pääsi käymään luentosaliin proffan luvalla, mutta oli niin hirveä itkupilli että ei voitu pitää sitä kauaa.
Peace and Development-luentosarjan viimeinen luento alkamassa. Puhuttiin naiiviuden jälkeisestä ajasta ja BRICS-maista (Brazil, Russia, India, China, South Africa).
Rynnistin etuajassa loppuneelta luennolta laitosta lähimpänä olevan asuntolan ruokalaan, ja soimasin itseäni jäädytetystä pankkitilistä. Hetkeen ei ole ollut yhtä onnellinen olo tuon näköisestä annoksesta, josta tulee mieleen etelänlomat ja kämäiset rantaraflat, joissa on menu ainakin viidellä kielellä…
Palasin laitokselta Zvezdaran nurkille eli omalle asuinalueelleni, oli pimeä ja kylmä.
Keskiviikko oli etenkin pankkisäädöstä johtuen vähän kurja päivä. Mutta torstai oli jo paljon parempi: sain pankin asiakasvastaavani kiinni, vaikka hänellä oli out of office-automaattivastaus, ja sain tietää, että pankkikorttini ei ollutkaan lukittuna, ainoastaan – tili. Eli olen pystynyt nostamaan rahaa, halleluja! Lisäksi tuntuu että hiffasin serbiankielisen menneen aikamuodon ihan tarpeeksi hyvin päivän oppitunnilla, ja illalla mut oli kutsuttu katsomaan euroviisukarsintaa! (Mulla on huono omatunto että katson viisuja, mutta päätin että nyt olen itsekäs enkä jää kotiin syömään kynsiä kun kerran kutsu kävi.)