Petrovac, Montenegro
Vietettiin mielitiettyni kanssa miniloma Adrianmeren rannalla Petrovacissa. Vaikka olen vakaasti sitä mieltä, että ihmisen ei tarvitse raatamalla ansaita nautintoja, tuntui aurinkoloma erityisen hyvältä kun molemmilla oli kevätlukukauden viimeisetkin kokeet ja palautustyöt alta pois. Mä olin aikaisemmin tehnyt pari vuotta sitten päivävierailun Montenegron Kotoriin, ja Konstalle koko Balkan oli täysin uusi reissukohde. Matka oli tosi hyvä pieni irtiotto kaupunkielämästä!
Postauksen kuvat ovat täysin epäloogisessa järjestyksessä, ei minkään kronologian mukaisesti. Sorppa!
(Side note: täällä Belgsussa on tällä hetkellä sangen kuuma ja oloni on koko ajan aika lailla soijassa dipattu. Eli lähmäinen. Mun asuntolahuoneessa ei tietenkään ole ilmastointia, enkä tykkää pitää ikkunoita turhan avoinna koska suoraan ulkopuolella on yllättävän vilkas autotie ja ötökät tunkee sisään. Näistä syistä en erityisemmin viihdy pitkiä aikoja kerrallaan huoneessani. Lisäksi olen nukkunut viime yönä aika vähän, koska toimin eilen oman elämäni bailuministerinä. Näin ollen tästä postauskesta ei tule kaikenkattavaa asiantuntijan katsausta Montenegrossa matkustamiseen tai mihinkään muuhunkaan – haluan kirjoittaa tän valmiiksi ja painella pihalle.)
Matkat Serbiasta Montenegroon ja takaisin taittuivat yöjunalla.
Tähän väliin tietoisku (jonka faktoista vastaan yksin minä ja kieltäydyn takaamasta että kaikki pitää aukottomasti paikkansa). Belgradin keskustan vanha juna-asema on poistumassa käytöstä. Juna-asema, jolta yöjuna Montenegron Bariin kulkee, on nimeltään Topčider, ja se sijaitsee kohtalaisen matkan päässä keskustasta, siirtymiseen kannattaa varata vähintään puoli tuntia julkisilla ja taksillakin ainakin kaksikymmentä minuuttia. Lippuja yöjunaan myydään vain asemalta: korttikone toimi ja lipputäti puhui jopa pari sanaa englantia! Edestakaiset matkat maksoivat kahdelta hengeltä makuuvaunussa, joka on varattu vain meille kahdelle, muistaakseni noin 170 euroa. Me ostettiin lippumme keskiviikkona lähteneeseen junaan maanantaina illalla, ja hyvin riitti paikkoja.
Kahden hengen makuuvaunussa oli pieni lavuaari ja nukkumapaikat. Ilmastoinnin puuttuminen ei jaksanut yllättää, mutta se kannattaa huomioida jos aikoo matkustaa kesäkuumalla (vettä ja oma vessapaperirulla mukaan aina kun matkustat Balkanilla!). Juna lähti Belgradista iltayhdeksältä, ja passintarkastukset ensin Serbian ja sitten Montenegron rajalla ajoittuvat jonnekin yökolmen ja viiden välille. Konnari herätti koputtamalla, ja tovin päästä ovella kävivät rajan poliisit. Ei siinä sen ihmeempää. Perillä Barissa oltiin aamukahdeksan jälkeen. Veden ja vessapaprun lisäksi matkalle kannattaa varata syötävää, koska junassa ei tietääkseni ole ravintolavaunua eikä mitään muutakaan paikkaa, josta saisi ostettua ruokaa.
Barista matka jatkui vielä paikallisbussilla Petrovaciin, bussi- ja juna-asemat ovat kivenheiton päässä toisistaan.
Petrovac on pikkuinen merenrantakylä (serbialainen tuttuni väitti sitä kyllä kaupungiksi mutta en oikein tiedä millä perusteella…) jossa majoituimme alle kolmensadan metrin päässä rannasta söpössä AirBnB:ssä. Montenegrossa on tosiaan eurot käytössä, tuntui ihanan letkeältä ettei tarvitse tehdä laskutoimituksia päässään kun yrittää ymmärtää, mitä asiat maksaa.
Päivät noudattivat rauhallisen aamiaisen, rantaan leiriytymisen ja illallisen kaavaa suhteellisen vähäisellä variaatiolla. Petrovacissa on rantabulevardi täynnä perus turistiravintoloita ja kioskeja, ja ainakin pari ruokakauppaa joissa asioimme aamupalakamojen takia. Aurinkovarjon ja kahden -tuolin vuokra on alle 15 euroa per päivä. Merivesi on kirkasta ja virvoittavaa, ja kaupunki on selvästi paikallisten sekä ulkomaisten leppoisien lomalaisten suosiossa: aika paljon lapsiperheitä, aika paljon keski-iän ohittaneita pariskuntia ja seurueita nauttimassa auringosta. Bilelomalle Petrovaciin ei kannata lähteä, mutta meille se oli just sopiva!
Suosittelen Petrovacin kulmasta lähtevää lyhyttä, ehkä reilu kilometrin mittaista kävelyreittiä Perazića Don rannalle (toi ei välttämättä ole rannan oikea nimi mutta se löytyi google mapsista). Vietettiin siellä yksi kolmesta kokonaisesta lomapäivästämme, ja ranta oli rauhallisempi kuin kylän edessä avautuva vastineensa, ja rantaravintolan antimilla pärjättiin hyvin pitkälle iltaan.
Viimeisenä päivänämme lähdettiin Petrovacista takaisin Bariin aikaisemmin kuin olisi ollut ihan välttämätöntä, jotta ehdittäisiin vierailla vanhassa raunioituneessa Stari Barissa. Oli tosi kuuma ja isot reput selässä vähän tukalaa, joten ei lopulta jaksettu koluta raunioita ihan kauheasti heti päivällä, vaan paineltiin lounaalle ja siitä toiseen paikkaan limpparille päivänvarjojen alle. Suositus Stari Barissa sijaitsevalle Kaldrma-ravintolalle! Otettiin viiden ruokalajin lounasmenu, jonka kasvisvaihtoehto maksoi 26 euroa kahdelta hengeltä. Ruoka oli herkullista ja paikan isäntä oli sydämellinen ja intoili siitä miten läheltä kaikki raaka-aineet ovat peräisin. Iltapäivällä palattiin vielä raunioille, löydettiin syrjäinen penkki ja tapettiin aikaa kirjan (Konsta) ja kännykkä-pasianssin (minä) parissa.
Stari Barista napattiin lopulta eväät ja taksi takaisin juna-asemalle, kohti Belgradia.