Rutiinit, eli kun uudesta kaupungista tulee kotikaupunki
Olen nyt ollut Belgradissa reilun kuukauden.
Juttelin juuri suomikamulleni (terkkuja Sini!) siitä, miten kuukaudessa ehtii kaikenlaista kun on uusi paikka ja intoa tutkia. Ehtii saada kavereita ja muodostaa sisäpiirivitsejä, ehtii aloittaa opinnot ja käyttää tuskastuttavan/huvittavan paljon aikaa kirjastokortin hankkimiseen. (Itse asiassa mulla on ainakin kaksi tai ehkä jopa kolme kirjastokorttia eri kirjastoihin nyt. Yhdellekään tuskin tulee varsinaista käyttöä koska kaikki kurssimateriaalini ovat verkossa enkä siis lainaa kirjoja, mutta kortti vaaditaan jotta kirjastossa voi opiskella tai ylipäätään oleilla. Yliopiston kirjastokorttia varten tarvittiin passi, passikuva, täkäläinen opiskelijakortti, mun kaikki mahdolliset yliopiston kutsupaperit sekä Helsingistä että Belgradista, sekä yhteensä kolmisen tuntia aikaa.) Ehtii löytää pari lempparipaikkaa, ja tottua puhumaan taas lähinnä englantia.
Luin joskus, että rutiinin muodostumiseen menee kuukausi. Järkeilen siis, että kun on kuukauden ajan herännyt asuntolahuoneessa, siitä tulee arkea. Olen löytänyt kalenteriini kivasti muutamia viikosta toiseen toistuvia elementtejä, rutiinia joka juurruttaa mua tähän kaupunkiin ja luo hyvät raamit seikkailuille.
Arkeeni kuuluu tällä hetkellä aamiaisia asuntolan ruokalassa (aamiainen tarjoillaan 07:00-09:30 joka päivä, viikonloppuisin en aina vaivaudu mutta viikolla pyrin nousemaan niin, että ehdin syömään sen), yliopiston luennot tiistaisin ja keskiviikkoisin iltaisin viidestä puoli yhdeksään, ja vasta aloittamani serbian kielen alkeiskurssi tiistaisin ja torstaisin kello 12-13. Perjantaisin käyn joko kuudelta tai seitsemältä alkavalla salsan alkeistunnilla Nelen ja Kristinan kanssa.
Koitan järjestää ruokailuni järkevästi siten, että pyrin syömään yhden tai kaksi ateriaa asuntolan ruokalassa päivittäin, koska se on ilmaista ja helppoa. Nyt olen käynyt lounaalla mun ja muiden vaihtarikaverieni vakkaripaikaksi muodostuneessa kasvisruoka-kahvilassa noin kahdesti viikossa, se on edullinen ja hyvällä sijainnilla kirjastoon nähden. Kotitekoista salaattia alkaa olla vähän ikävä, eli mun lienee pakko taipua ja hankkia jostain asuntolan minikeittiööni leikkuuveitsi, leikkuulauta, kulho ja haarukka, että voin tehdä tuoretta ruokaa itselleni joskus…
Tanssi on suosikkini liikuntamuodoista, mutta käyn välillä myös lenkkeilemässä ja tykkään joogasta ja uimisesta. Asuntolasta parinsadan metrin päässä on eräänlainen urheilukeskus Olimp, jonka juoksuradalla olen käynyt hölkkäämässä – vaihtoehtona olisi kukkulalla sijaitseva Zvezdaran puisto, mutta radalla voin kuunnella huoleti musiikkia ilman että tarvitsee miettiä reittiä tai liikennettä. Voin paremmin kun jaksan olla vähän aktiivinen läppärillä istumisen vastapainoksi. Ja esimerkiksi eilen koin suuren onnistumisen, kun osallistuin parin kaverini kanssa juoksutapahtumaan Ada Ciganlijan saarella. Juoksin nopeimmat seitsemän kilometriäni ikinä! (Semmoinen seikkahan on ihan merkityksetön, että olen vain kerran aikaisemmin ylipäätänsä juossut seitsemän kilsaa putkeen… Mutta hei, olen ylpeä itsestäni, ja jostain on aloitettava, ja niin edelleen.)
Olen tosi tyytyväinen arkeeni täällä. Etsiskelen vielä joogapaikan itselleni, jostain sopivalta sijainnilta, kunhan saan aikaiseksi. Ja odotan, että Olimpin maauimalan altaat avataan!