Belgrad – odotukset vastaan todellisuus

Mulla oli kaikenlaisia ennakkoluuloja ja odotuksia tänne tullessa. 

Niistä jotkin ovat osoittautuneet enemmän paikkansa pitäviksi kuin toiset. Ja toki on selvää, että mielipiteeni ja kokemukseni karttuvat ja muuttuvat vielä, mähän olen ollut täällä vasta vajaan kuukauden.

Oletus: liikenne on kaoottista, arvaamatonta ja pelottavaa.

Todellisuus: Belgrad on isoimpi kaupunki kuin Helsinki asukasmääräisesti, ja se näkyy. Liikenteen kaoottisuus ei toki ole pelkästään ihmisten määrästä kiinni, mutta ymmärrän hyvin espanjalaista vaihtarikaveriani Granadasta, joka totesi tarvitsevansa totutteluaikaa siihen, miten pitkään paikasta toiseen liikkuminen täällä kestää. Kaoottisuuden vaikutelmaa lisää mun mielessäni kotimaassa totutusta poikkeava tööttäämiskulttuuri: musta tuntuu, että autot huutaa täällä kuin sumutorvi melkein koko ajan.

Arvaamattomuus pitää paikkansa siltä osin, että julkisilla ei ole samanlaista aikataulua kuin mihin olen Helsingissä tottunut, mutta mitään täysin holtitonta hurjastelua en ole kohdannut ja kun kevät nyt koittaa, haluan vuokrata pyörän ja päästä tutustumaan polkien esimerkiksi Tonavan ja Sava-joen rantoihin! Jos liikenne olisi poskettoman hullua, hautaisin pyöräilytoiveet.

Toisaiseksi mua ei kertaakaan ole oikeasti pelottanut liikenteessä, mutta toisaalta en olekaan vielä ollut kertaakaan henkilöauton kyydissä täällä… Katsellaan, muuttuuko mieli sitten kun sekin on koettu.

Asuntolakoira Nakki tähystää. Nimi on omakeksimäni, kämppikseni kutsuu koiraa Pihviksi. Söpö mörssäri se on joka tapauksessa.

Oletus: kaikki tekstit ovat kaikkialla kyrillisillä aakkosilla.

Todellisuus: Belgradissa pärjää vallan mainiosti osaamatta kyrillisiä aakkosia. Itse opin ne lukiossa lukiessani venäjän alkeita, mutta esimerkiksi katukyltit ja tuotepakkaukset kaupassa, opasteet toimitiloissa ja yliopistolla, ja bussipysäkkien nimet kirjoitetaan tyypillisesti joko sekä kyrillisillä että länsimaisilla aakkosilla, tai pelkästään länkkäriaakkosilla.

Serbian kielessä on ilmeisesti muutama kirjain, jotka puuttuvat venäläisestä kyrillisestä aakkosistosta, ja ääntäminen poikkeaa myös osittain samojen kirjainten kohdalla toisistaan näissä kielissä. En ole kielitieteilijä (toinen kämppikseni on!) enkä ole täällä ensisijaisesti kielivaihdossa, mutta yritän pikkuhiljaa opetella fraaseja ja hyödyllisiä perussanoja serbiaksi.

Oletus: Itsenäisyyspäivää juhlitaan villisti, Belgrad muuttuu karnevaalitantereeksi.

Todellisuus: En huomannut mitään tavallisesta perjantaista tai lauantaista poikkeavaa.

Saavuin tänne tosiaan 13. helmikuutta ihan tosissani siksi, että en halunnut tupsahtaa keskelle rakijanhuuruista kaaosta, jossa raahaisin laukkujani itku kurkussa läpi kaupunkia etsimässä asuntolaani. No, kun 15. ja 16.2 Serbia vietti Statehood Day:tä, ainoa asia josta sen huomasimme, oli toisen kämppikseni epäonnistunut yritys korjauttaa puhelimensa näyttö. Sanottiin, että on itsenäisyyspäivä, tule takaisin maanantaina. En nähnyt kenenkään juhlivan tai oikeastaan edes muistavan merkkipäivää.

Oletus: kaikkialla soi paikallinen trance/edm-vaikutteinen turbofolk-musiikki.

Todellisuus: Ei soi. Tai sitten en ehkä vaan tunnista sitä? Ihan samaa radiohittipuuroa täälläkin soitetaan isoissa kaupoissa ja kahviloissa. Täytyy myöntää, että en tiedä miksi tämä asia askarrutti mua niin kovasti ennen lähtöä, en varsinaisesti ole mikään musiikkinörtti.

Täällä on tosi paljon graffiteja kaikkialla – osa on vain töhryjä, osa kuvan kaltaisia vaivalla tehtyjä muraalijuttuja. Niiden sallittuudesta tai muraalien ja graffitin eroista en oikeastaan tiedä mitään (vielä).

Oletus: serbialaiset ovat viileitä ja pitävät etäisyyttä ulkkareihin.

Todellisuus: Serbialaiset ovat voittopuolisesti todella ystävällisiä, välittömiä, ja vieraanvaraisia. Toki jokainen on yksilö (d’uh) mutta liki jokainen serbialainen, jonka kanssa olen keskustellut tai jolta olen pyytänyt apua, on ollut hyvin lämmin ja avulias. Serbialaisilla on myös riemastuttava itseironinen ja aika mustanpuhuva huumorintaju, johon kuuluu myös tilannekomiikan arvostaminen.

Keskustelin tästä jälkikäteen ajatellen vähän hassusta ennakkoluulostani opiskelukaverini kanssa, joka sanoi mainittua huumorintajua osoittaen, että tuli vähän töpeksittyä tossa ysärillä tän kansallisbrändin kanssa, mutta oikeesti me ollaan ihan mukavia.

Voihan sen noinkin ilmaista.

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *