Budapest ja Belgrad, turistin silmin

Moikku taas! Olen palannut Serbiaan, ja päätin että en jaksa lähteä tällä viikolla enää minnekään Belgsusta, vaikka alun perin suunnittelin viettäväni vapun Kosovossa. Keskustellaan siis viime viikosta, jolloin sain vieraita tänne ja kävin Unkarissa lomailemassa.

Sanon heti alkuun, että olipa hauskaa olla viikon verran ihan turisti! Sekä kotikaupungissani että Budapestissa, joissa toki kokemus oli aika erilainen koska toisessa toimin matkaoppaana, ja toisessa en voinut edes käyttää nettiä wifin ulkopuolella (koska en jaksanut vaihtaa serbialaisen liittymäni sim-korttia suomalaiseen sim-korttiini).

Lomailu ja rehellinen turreilu oli mukavaa vaihtelua arkiseen kirjastossa kököttämiseen, ja nyt on latautunut olo opintojen puolesta hektistä loppukevättä varten. Puhuttiin Budapestissa Lotan ja Niralin kanssa siitä, miten monille meidän ikäisille perinteiset turistikohteet ja -nähtävyydet on vähän kirosana: halutaan mieluummin autenttista paikallista menoa ja kavahdetaan kartan kanssa pyörimistä, koska silloinhan heti paljastuu matkalaiseksi. Todettiin, että kyllä jotkut jutut nyt vaan on suosittuja kohteita ihan syystä (kuten tosi hieno Szechanyin kylpylä, joka oli pääsiäisenä aivan täynnä polskuttelevia ja instakuvia varten poseeraavia turisteja), ja jos lomalla haluaa päästä helpolla niin on ihan perusteltua valita paikka ja tekeminen niin, ettei ole ensimmäinen ulkopuolinen joka vierailee siellä.

Ja toisaalta, mun vieraani täällä kiittelivät kovasti mahdollisuutta saada ”paikallinen opas” joka tuntee paikkoja ja osaa kuratoida tekemistä ja ravintoloita, koska silloin saa erilaisen tuntuman kaupungin elämästä kuin palloilemalla keskustassa epämääräisesti ja syömällä kansainvälisissä ketjupaikoissa. Oli mukavaa saada sekä toimia tietäjänä ja osata kertoa anekdootteja ja kikkoja, että rehellisesti patsastella selfietikkumeressä muiden turistien seassa.

Näin Budapestissa myös mielitiettyäni, ja tuntui helpottavalta huomata, että maagisen jälleennäkemisen riemun ja jännityksen laukeamisen jälkeen luiskahdettiin kymmenessä minuutissa takaisin meidän omaan maailmaan, helppoon, tuttuun ja turvalliseen. Lyhyt kaupunkiloma tuli molemmille sopivaan väliin, ja molemmille uusi kaupunki oli hyvä paikka tavata eräänlaisena no mans land-ratkaisuna. Olisin nyt ihan poikki, jos olisi pitänyt käydä läpi samat faktat, nähtävyydet ja lempparipaikat kolmeen kertaan.

Tehtiin me kunnon turistijuttuja Belgradissakin. Käytiin Kalemegdanin linnoituksessa, joka sai helsinkiläismimmeiltä kutsumanimen ”Belgsun Suomenlinna”, Jugoslavian museossa ja sen yhteydessä olevassa Titon mausoleumissa, ja kahdella kävelykierroksella. Belgrade walking tours-järjestäjän ilmainen keskustakierros keskittyi kaupungin historiaan ja keskeisiin nähtävyyksiin, ja maksullinen kommunismiin keskittyvä kierros kävi läpi hallintoa ja aatteita ensimmäisen, toisen ja kolmannen Jugoslavian ja kipeiden hajoamissotien aikana. Suosittelemme! Oppaat oli molemmilla kierroksilla tosi hyviä ja parin tunnin kierroksella ehti oppia paljon ja kysellä, jos oli kysyttävää. Huomio tosin ilmaisista kierroksista, ne ovat ilmaisia vain nimellisesti. Kierroksen lopussa voi antaa tippiä ”omantunnon ja kierroksen tason” perusteella. Olisi minusta aika epäkohteliasta olla maksamatta, ellei todella olisi inhonnut koko kierrosta (missä tapauksessa voi myös poistua ryhmästä kesken mieluummin kuin roikkua mukana murjottamassa kuin hapankirsikka).

Olin iloisesti yllättynyt, että molemmat kierrokset järjestettiin vaikka sekä perjantai että sunnuntai olivat pääsiäispyhäpäiviä, siitäkin siis peukkua linkatulle firmalle!

Tosiaan, täällä oli pääsiäinen vasta nyt viikonloppuna, eli tulin viettäneeksi sitä tavallaan kahdesti ensin Budapestissa ja sitten Serbiassa. Viime viikko oli siis niin sanottua omaa lomaa koulusta, mulla olisi ollut luentoja mutta valitsin tietoisesti jäädä pois. Tämän viikon vietän virallisella lomalla, jonka aion käyttää rästihommien tekemiseen ja toivottavasti paikallisten kamujeni kanssa löhöilemiseen.

Huomenna on vappu, jota juhlitaan täälläkin. Tosin tuskin yhtä railakkaasti kuin suomalaisissa yliopistopiireissä. Suomessa ilmeisesti on luvattu ihan hienoa säätä, ja pakko myöntää että olen vähän katkera siitä että tänne on luvattu sadetta ja kalseaa kymmentä astetta. Vähän huvittavaa, että lämpötila, joka olisi Helsingissä lottovoitto vappusääksi, tuntuu Balkanilla hyisen kylmältä ja vähän epäreilulta toukokuun aloitussäältä. Mulle luvattiin hellettä ja aurinkoista toukokuusta eteenpäin??