Elämää Nikosiassa: kolmasosa harjoittelusta on jo ohi!
Kuukausi harkkaa takana, kaksi jäljellä. Mulla oli suuret suunnitelmat kirjoittaa usein ja kertoilla sekä omasta elämästäni että tästä Kyproksen kysymyksestä, mutta kuten näkyy, tässä sitä ollaan.
Kuukauteen on sisältynyt muun muassa:
- Viisi viikonloppua, joista kolmena olen käynyt rannalla (Larnaka, Nissi Beach, Protaras).
- Yksi vapaa arkipäivä: Kyproksen itsenäisyyspäivä 1. lokakuuta. Otin iisisti.
- Kaksi työiltaa: yksi The Economistin webinaari, ja yksi Women, Peace and Security-workshoppi.
- Kolmetoista nihkeästi kasaan kurottua sivua luentopäiväkirjaa. Aihe oli kiinnostava, mutta työt vei mehut!
- Neljä lauantaita jolloin olen käynyt Green Marketilla, ja sitten jauhanut kaikille siitä miten rrrakastan Green Marketia (jos luki tätä blogia jo Serbian vaihtoni aikana, saattaa muistaa sen miten fiilistelin vihannestoria sielläkin)
Seuraavat kuvat valottavat arkea täällä: ei pelkkää turkoosia Välimerta valitettavasti, vaan myös:
Nyt kun oon ollut täällä harjoittelustani kolmasosan, pitäisi ehkä osata sanoa jo jotain työhajoittelusta lähetystöllä.
Kansainväliset suhteet on mulle oikeastaan vielä aika vieras maailma, koska opiskelin kandivaiheessa talous- ja sosiaalihistoriaa enkä esimerkiksi sitä IR:ää tai politiikan tutkimusta. Joten oon oppinut paljon myös sellaista, mikä ehkä monille muille olisi jo aikaisemmista opinnoista tuttua. Toisaalta kollegani joka on opiskellut nimenomaan politiikan tutkimusta, sanoi muutama viikko sitten lohdullisesti, että oikeastaan hänellekään ei sinänsä ollut juuri hyötyä opintojen teoriapainotteisista asiasisällöistä harjoittelun alussa. Lohduttaudun siis sillä, että työ tekijäänsä opettaa.
Aikaisemmassa tekstissäni jaottelin tehtävät kolmeen kokonaisuuteen, ja nyt kuukauden jälkeen tuntuu että osuin hahmotelmassani oikeaan ja oon päässyt toteuttamaan kaikkiin kolmeen kuuluvia tehtäviä. Kirjoittanut ensimmäisen raporttini (jännittävin osuus oli varmistaa, että jakelut menee oikein) ja taustoittanut ja penkonut lukuisia lisää, tehnyt lähetystön Instagram-tilille yhden päivän mittaisen postaus-kokonaisuuden, ja hoidellut kaikenlaisia toimistohommia.
Tähän mennessä työn kohokohtia on olleet kaksi vierailua Kyproksella tärkeiden toimijoiden luokse (yksi järjestö ja yksi valtiollinen), ja toisaalta pienet onnistumiset kuten se, kun taustamuistiostani oli ollut lähettiläälle hyötyä. Lähiviikkojen horisontissa siintää yksi erittäin jännittävä työhön liittyvä juttu, jota pääsen valmistelemaan!
Olisi kiva voida puhua konkreettisesti asioiden omilla nimillä, mutta en ole varma mitä saa tai ei saa sanoa omalla suulla ja julkisesti. Toki Suomi on Pohjoismaiseen tapaan tosi avoin siitä millaisia arvoja ja asioita seurataan. Silti, sovitaan niin etten kerro mitään mihin en ole saanut ekslplisiittisesti lupaa.
Väärinpäin olevaan liikenteeseen en ole tottunut vieläkään kunnolla.
Ehkä jo kuukauden päästä saisin kirjoitettua edes yhden jutun vaikka tästä Kyproksen kysymyksestä, johon täällä saarella kiertyy poliittisesti ja ihmisten arjessa niin monta asiaa.