Ensimmäinen viikko

Yhdeksän yötä Serbiassa. 

Muutama huomio:

Henkilökohtainen tila on pienempi, ihmiset tulee mitään ajattelematta ihan liki liikennevaloissa, kassajonossa, bussissa. 

Ulkona lenkkeilyä pidetään selvästi vähän kummallisena, mutta en ole ainoa, joka sitä harrastaa. 

Ihmiset saattaa seistä sporakiskoilla odottelemassa ratikkaa. Olin kauhuissani, vaikka hommassa on pointtinsa, kun täällä ei ole julkisen liikenteen aikatauluja vaan täytyy vaan mennä pysäkille odottelemaan seuraavaa sopivaa kulkuvälinettä. Täydellä pysäkillä kiskoilta näkee paremmin, tulisiko oma spora pian. 

Dormissa poltetaan tupakkaa käytävillä, metelöidään halutessaan niin pitkälle iltaan kuin huvittaa, ja pyykinpesu maksaa 100 dinaaria kerta (n. 1€, pesu ja kuivaus). Keskiviikkoisin tulee luuttutäti ja torstaisin lakanatäti, joka vaihtaa puhtaat petivaatteet ja on käärmeissään, jos ei saa tehdä sitä rauhassa.

Kuvat ovat Zemunista, alueelta joka vielä alle sata vuotta sitten oli erillinen kaupunki. Zemun on meidän lähiökortteliin Zvezdaraan ja vanhaan Belgradiin ylipäätänsä verrattuna hyvin rauhallinen ja vähemmän hälyisä.