lep vikend, kiva viikonloppu

Valopää. Ehehehe.

Olipas kiva viikonloppu! (Eli oon taas kiinni asuntolalla pyykkieni takia kello kolmeen asti päivällä, joten pitkitän opiskeluhommien aloittamista kirjoittamalla viikonlopusta, jolloin en myöskään opiskellut. Höhö)

Kiva viikonloppuni alkoi itse asiassa vähän nuivasti, ja sitten muuttui iltaa kohden niin kivaksi, että koko päivältä on vaan tuo yksi kuva yllä. Perjantaina olo tuntui samealta ja hirveän väsyneeltä, enkä saanut itseäni tekemään ensimmäistäkään tehtävälistan asiaa. Nihkeää oloa piristi lounas asuntolan ruokalassa lähellä asuvien kaverieni Josen ja Alessandron kanssa, ja  illan pikapiipahdus kirjastossa jossa sain aikaiseksi lopulta yhden jutun ja ehdin jutella kamuni Kristinan kanssa ennen salsatuntia.

Salsa sujui hyvin! Opeteltiin nopeatempoista kuviota, jossa molemmat tanssiparit pyörii toistensa ympäri (tästä selityksestä ei nyt todellakaan ymmärrä, mistä on kyse…). Piristyin hurjasti, niinkuin aina salsatunnilla, tahmean päivän jälkeen.

Ja salsan jälkeen lähdin pitkästä aikaa ulos! En ole mikään bailuhiiri, mutta tanssijalka vispasi vielä salsan jälkeenkin, ja meksikolainen kaverini Marisol kutsui mut kahden oman frendinsä kanssa Barrio Latino-lattariklubille. En tuntenut Marisolin kavereita entuudestaan, mutta suurlähetystöharkassa olevat tytöt olivat molemmat hirmu kivoja ja meillä oli erittäin onnistunut ilta! Toisin sanoen tanssittiin itsemme aivan läkähdyksiin ja haettiin pitsaa ennen kotiinpaluuta.

Valopääkuva on kotimatkalta joskus kolmen aikaan yöllä napattu räpsy, jonka toivon kuvastavan tulevien viikkojeni valaistunutta koulumotivaatiota….

Maisemia bussin ikkunasta.
En oo tainnut julkaista vielä yhtäkään kunnon kuvaa itsestäni tässä blogissa. Tää on hassun poseerattu, mutta nautin oikeestikin lämmöstä ja rennosta lauantaifiiliksestä! Kuvan otti Kristina.

Lauantaina heräsin myöhään, jalat muistuttivat yöllisestä joraamisesta. Kristina ehdotti jätskitreffejä, koska Belgradin epätavallisen kylmä toukokuun sää oli vihdoin väistynyt, ja lupasin raahautua keskustaan. Kristina tietää jo että oon aika usein myöhässä jos ei ole kiire, joten lopulta se haki Lucaksen kanssa jätskinsä, ja mä kävin kaupassa omin nokkineni. Mentiin Kalemegdanille, ja vaan lojuttiin. Oli ihana seurailla sinne tänne ripoteltujen paikallisten ja turistien puuhia, ja intoilla oravista joita nähtiin ainakin kolme.

Jelenan tekemää tajuhyvää pasta carbonaraa ja viisukatsomo Anjalla.
Slovenian viisubiisi oli musta ihana! Ja Italia olisi ansainnut voittaa, vaikka ei Alankomaiden veto huono ollut.

Euroviisut on täkäläisille kavereilleni vakava asia. Niin vakava, että ollaan sovittu viisukatsomo Anjalle yli kuukausi sitten – huvittava kontrasti sille, että sekä poikaystäväni että eräs kaverini olivat vilpittömän hämmästyneitä, kun kerroin meneväni katsomaan kisoja. ”Ai ne on nyt?

Meillä oli hauska ilta, johon kuului mestarikokki Jelenan valmistamaa ruokaa, kinastelua viisubiiseistä ja omalta osaltani myös semimaanista Anjan pörheän Mimi-kissan palvontaa. Saatiin Josen, Emilyn ja Jelenan kanssa Miloshilta kyyti kotiin, mikä oli valtava helpostus koska Anja asuu todella kaukana mun asuinalueestani. Olin kiitollinen autokyydin lisäksi aulavaksille, joka virnuili mun toiselle perättäiselle myöhäiselle kotiintuloajalleni, mutta piti mölyt mahassaan.

Papat pelaamassa shakkia Green Marketin kulmalla.
Green marketilla on shakkipappojen lisäksi huivipäisiä torimummoja myymässä kaalia, ja jos tää ei ole Balkan-klisee niin en tiedä mikä sitten! Ihan parasta.

Sunnuntaina kävin hakemassa kurkkua, tomaattia, salaattia, banaaneja ja mansikoita vihannestorilta. Torilla shoppailemisesta tulee aina tosi fresh ja wholesome olo, kun valitsee itselleen mieluisat kasvikset ja kuljeskelee kuhinan keskellä. Näitä toreja on Belgradissa useampia, ja paikallisten mukaan ne ovat ylivertainen varsinkin tuoreiden vihannesten ostospaikka verrattuna mulle tutumpiin ruokakauppoihin. Tykkään omasta lähitoristani kaikkein eniten, tuo kuvassa näkyvä hieno katos ja silkka puolueellisuus lienevät tärkeimmät vaikuttavat tekijät.

Iltapäivällä tapasin ryhmätyöryhmäni kanssa, meillä on tulossa se simulaatiokoe ja mun ryhmäni edustaa Syyrian kurdeja. Sovittiin miten edetään tehtävien kanssa ja milloin nähdään seuraavan kerran, mä otan perjantaihin mennessä parhaani mukaan haltuun kurdien suhteita ja suhtautumista Syyrian hallintoon, oppositioon ja terroristiryhmä Isikseen (vaikka kurdit ei siis keskenäänkään ole mikään homogeeninen porukka, mikä hankaloittaa tehtävää).

Tehtävänanto kokeeseen on tuottaa ryhmänä edustamamme osapuolen näkökulmasta konfliktille mahdollisimman luova ja ”toteutuskelpoinen” ratkaisuehdotus, ja oletan että kokeessa näistä ehdotuksista neuvotellaan simulaatiotyylisesti. Tämä on tosi mielenkiintoinen ja mielekäs tapa järjestää koe kurssista, jonka koko pointti on ollut käsitellä eri metodeja konfliktien ratkaisuun. Vaikka tuntuu ajoittain vähän brutaalilta leikkiä rauhanpormestaria kun kyseessä on oikeden ihmisten aito ja edelleen akuutti hätä, uskon että simulaatio palvelee tarkoitustaan kannustamalla meitä toteuttamaan käytännössä opettelemiamme tekniikoita, ja perehdyttämällä meitä nykyhetken konfliktien moninaisuuteen. Ja toki tässä hiotaan taas niitä kuuluisia ryhmätyö- ja vuorovaikutustaitoja. Koetilanne ajatuksena jännittää jo nyt jonkun verran, mutta hyvin valmistautuminen toivottavasti helpottaa tilanteesta selviytymistä.

Sunnuntai-illan vietin rauhassa itsekseni asuntolahuoneessani, lueskellen vähän koulujuttuja ja vähän edelleen kovin hitaasti etenevää kirjaani.

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *