Miten ja miksi, eli kuinka päädyin lähtemään Serbiaan vaihtoon? Osa 2

Tervetuloa toiseen osaan postaussarjaa, jossa kerron, miten tähän on tultu. Viimeksi kerroin hakemisesta Helsingin yliopiston kautta, ja lupasin tässä toisessa osassa puhua hakuprosessin etenemisestä siitä eteenpäin.

Rehellisesti sanoen olin lähinnä pöllämystynyt, kun kun sain sähköpostin. Hain ensimmäisenä vaihtoehtonani Hong Kongiin, ja vaikka tiesin kohteen olevan haluttu, en silti ollut jotenkin ottanut tosissani vaihtoehtoa, että lähtisin jonnekin muualle. Sitten kumminkin avasin sähköpostin (pulssi kohosi muuten aika nopeasti pelkän otsikon perusteella) ja siellä se seisoi:

”Dear Ms. XX,

Congratulations!

You have been chosen to apply for student exchange to University of Belgrade – RS BELGRADE01. Now you must apply to your host university according to the host university´s deadlines and instructions. The final decision about the acceptance is always made by the host university. Your stay abroad begins approximately on 15.02.2019 and ends approximately on 30.06.2019. The exact begin and end date of your student exchange will be updated to Mobility Online when you receive final acceptance information from your host university.

What next?”

 

Että Belgradiin? Missä maassa se olikaan? Mitä hittoa?

Toivuin ensijärkytyksestä ja laitoin mielitietylleni ja parhaalle kamulleni viestin. Molemmat vastasivat melkein heti, kannustavasti ja innostuneesti, ja tajusin että haloo, täähän on tosiaan aika siistiä. 

Vasta näiden viestien jälkeen luin saamani sähköpostin loppuun, se sisälsi selkeät ohjeet siitä, mitä minun pitäisi seuraavaksi tehdä: hyväksyä (tai hylätä) kohde Mobility Onlinessa, päivittää tietoni Mobility Onlineen, hyväksyä liikkuvuusapuraha Mobility Onlinessa, ja tehdä hakemus kohdeyliopistoon määräaikaan mennessä, kunhan he ensin lähettävät ohjeet hakemiseen. (Jotkut yliopistot vaativat maksullisia kielitestejä, kuten IELTS tai TOEFL, mutta onneksi Belgradin yliopisto ei, joten minun ei tarvinnut huolia siitä.) Lisäksi joskus helmi-maaliskuussa järjestettiin vaihtoinfo, jossa kerrottiin kollektiivisesti Venäjälle ja Serbiaan lähteville erilaisia vaihtoon liittyviä käytännön niksejä ja yleisiä asioita. Kirjoitin siellä ylös, että rokotukset kuntoon, ja lehmän hermot mukaan, Balkanilla Byrokratia kirjoitetaan isolla beellä.

Hakuohje Belgradin yliopistoon saapui huhtikuussa 2018. Hakupapereihin kuului:

• Student application form (sent by e-mail)
• Recommendation letter
• Transcript of Records
• Learning Agreement/ for PhD students: Research Plan
• Copy of Passport
• Brief CV and motivation

Nämä kaikki tuli toimittaa lokakuun puoliväliin mennessä Belgradin yliopiston yhteyshenkilölle sähkpostitse. Koska aikaa oli ja kandityöni oli kesken, päätin suoraan että alan kokoamaan hakupapereitani vasta kesän jälkeen, eikä sen kanssa tullutkaan mitään ongelmia. Tähän hakuun kuuluu poikkeuksellisen paljon erilaisia lirpakkeita: valtaosa kamuistani sanoo lähettäneensä passikopion sekä yhden tai kaksi muuta pyydettyä lomaketta. 

Päänvaivaa näistä lappusista tuottivat kuitenkin lopulta lähinnä CV:n kasaaminen (valtiotieteen ylioppilaalla ei ole erityisen paljon akateemisia meriittejä muutenkaan, enkä ole mikään kympin tyttö enää, joten höpöttelin yleisesti osaamisestani ja laajasta vapaaehtoistyötaustastani kompensaatioksi), suosituskirje (oli kiusallista kehua itseään – nämä kirjoitetaan tyypillisesti itse, jonka jälkeen suosittelija tekee haluamansa korjaukset ja pistää puumerkkinsä alle), sekä Learning Agreement-lomake eli lista kursseista jotka haluan vaihdossa suorittaa.

Ensimmäisessä hakuvaiheessa (vastaava lirpake täytyy täyttää molemmissa vaiheissa :)) olin laittanut tähän listaan erinäisiä politiikan tutkimuksen kursseja. Nyt olin kuitenkin  löytänyt Belgradin yliopiston politiikan tutkimuksen laitokselle kuuluvan Regional Master´s Programme in Peace Studies-ohjelman verkkosivut, ja vaikka epäilin ettei koko ohjelmaa ole olemassa, laitoin silti löytämääni sähköpostiin kyselyn mahdollisuudestani suorittaa kursseja. Yllätyksekseni sain ripeästi myöntävän vastauksen! Avulias vastuuhenkilö kertoi, mitä kursseja voisin suorittaa ja minkä verran niistä saa opintopisteitä. Näin uskalsin vaihtaa ensimmäisessä vaiheessa valitsemani kurssit neljään rauhan- ja konfliktintutkimuksen kurssiin.

Lokakuussa laitoin sähköpostitse koko nivaskan tiedostoja eteenpäin. Sain pikaisen vastauksen, että osa lomakkeista on tyhjiä ja voisinko ystävällisesti täyttää ne, jotta he voivat käsitellä hakemukseni. Lol. Lähetin uudestaan oikeat, täytetyt lomakkeet, ja jäin odottamaan.

Marraskuun puolivälin jälkeen sain virallisen vahvistuksen hyväksynnästäni. 

On outoa tavallaan tietää vuosi etukäteen, että lähtee vaihtoon, ja saada lopullinen vahvistus vasta niin myöhään. Sanon näin koska käytännössä tässä järjestelmässä kaikki, jotkä läpäisevät ensimmäisen hakuvaiheen, pääsevät vaihtoon – kunhan hoitavat pakollisen toisen haun ajoissa ja keskiarvo ei merkittävästi putoa. Juuri nyt lähtööni on vajaat kaksi viikkoa, ja vaihto tuntuu konkreettisemmalta mutta ei oikeastaan yhtään todellisemmalta kuin vuosi sitten. Olen sanonut kaikille, että lähtöpaniikki iskee varmaan vasta lentokentällä… Katsotaan, miten käy.

Kas näin hain ja pääsin vaihtoon Belgradin yliopistoon! Toivottavasti tästä tekstistä olisi jotain iloa muille vaihtoon mieliville jonain päivänä.