Novi Sad

Novi Sadin keskustan arkkitehtuuria.
Taskukokoinen kamuni Nele ja minä.

Olin lauantaina kolmen saksalaistytön kanssa päiväreissulla Novi Sadissa. Luonnehtisin Novi Sadia leikkimielisesti itävalta-unkarilaiseksi tulkinnaksi Tampereesta: lähellä pääkaupunkia mutta ehdottoman omaleimainen, monta kiinnostavaa paikkaa joita tutkia, ja periserbialaiseen tapaan avuliaita ja ystävällisiä ihmisiä. Novi Sad sijaitsee Tonavan pohjoispuolella, joka siis kuului aikoinaan Itävalta-Unkarille, mikä selittää Belgradista selkeästi poikkeavaa Novi Sadin keskustan arkkitehtuuria. (Novi Sadia ei ymmärtääkseni myöskään pommitettu ainakaan yhtä ankarasti kuin pääkaupunkia NATO:n tai muidenkaan toimesta lähihistorian lukuisten väkivaltaisuuksien aikana.)

Bussimatka maksoi noin seitsemän euroa suuntaansa, ja kesti noin puolitoista tuntia.

Leppoisa vegaaniravintola Ananda, jonka ruoka ei ollut kauhean fotogeenistä mutta tosi hyvää!

Nelistään oli helppoa reissata, ei tarvinnut sovitella turhan monia mielihaluja menemisistä ja tekemisistä yhteen – ja oikeastaan oltiin jo valmiiksi aika yksimielisiä siitä, mitä päivän aikana olisi mukava tehdä. Käytiin second hand-kaupoissa (joita täällä riittää ja jotka koituvat vielä kohtalokseni jos en pidä varaani), Anandassa huokella ja täyttävällä kasvisruokalounaalla, käveleskeltiin keskustassa ja jossain linnoituksessa josta en osaa kertoa mitään koska en vaivautunut selvittämään, toisin kuin Nele.

Tämä viikko on alkanut täällä sateisena ja koleana, mutta uskoni kevään tuloon ei horju, koska olen jo nähnyt monta puuta ja pensasta hiiren korvilla. Ja yltiö-optimistisia opiskelijapoikia shortseissa ja teepaidoissa asuntolan pihalla. Universaali talven hiipumisen merkki!

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *