Evo me, tässähän minä

Super pikainen moi! Olen elossa, korviani myöten tenttisumassa vaan. Kaksi koetta selätetty, jäljellä viimeinen tentti sekä kolme esseepalautusta. Luulin, että meillä olisi pelottavia ja kummallisia suullisia tenttejä, mutta lähimmäs liippaa se simulaatiokoe. (Ehkä kirjoitan näistä yliopistojutuista kunnolla vielä joskus, katsotaan.)

Olen juuri nyt matkalla lentokentälle ottamaan odotetun vierailijani vastaan. Tänne on tullut kesäsää, ihanaa kun ei tarvitse kaiken muun lisäksi stressata siitä, että tuhlaa ainoat lämpimät päivät hakkaamalla päätä esseetekstiin – Balkanilla voinee luottaa siihen, että lämpö on (vihdoin!) tullut jäädäkseen.

Olen täällä vielä kolmisen viikkoa, sitten ajattelin tulla maata pitkin takaisin Suomeen. Vastailen päivittäin kysyttäessä, että en tiiä milloin lähden ja että tietysti palaan vielä takaisin, täällä on mun alalle paljon potentiaalisia harkkapaikkoja. Mutta se kaikki tuntuu kaukaiselta.